Varjelusta viikolle

"Miksi elämä on epäreilua?"

Kadun varrella oli portti. Portti johti tavallisen näköiseen rakennukseen. Portin vieressä oli häkki ja siinä pieni kori. Häkin viereen oli kiinnitetty taulu, johon oli kirjoitettu useammalla kielellä hätkähdyttävät sanat: "Älä tapa vauvaasi. Jätä se tähän. Babujin lasten koti." Miten yllättävät sanat? Aivan kuin ensin luulisi lukevansa jotakin mainosta tai poliittista ilmoitusta tai vastaavaa. Mutta sellainen ei ollut taulun sisältö. Kahden miljardin ja kahdensadan miljoonan asukkaan Intiassa kukaan ei tiedä kuinka moni lapsi päätyy tällaiseen koriin, joka ei ole ainut vauvakori siinä maassa. Aidan kylkeen portista molempiin suuntiin on kiinnitetty paljon erilaisia hindujen pyhiä kuvia tasaisin välein. Viimeisessä kohdassa aivan häkin vieressä on meille tutun miehen kuva. Jokaisen häkkiin jätetyn avuttoman pienokaisen ensimmäinen ja lähin vartija on kuvasta lempeästi hymyillen katsova Jeesus.

"Miksi elämä on epäreilua"? oli rippikoululaisen kysymys .

Vaikka ulkoisesti meistä monesti näyttää, että jonkun elämä on tosi helppoa ja ihanaa, emme me tiedä mitä on todellisuuden takana. Epäreiluutta jokainen saa osakseen elämässä. Elämän vastoinkäymiset, menetykset, elämän haaksirikot ja välirikot horjuttavat uskoa Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen. Helposti syytämme Jumalaa, ettei Hän anna riittävästi todisteita ja että Häneltä vaaditan sellainen suuri ihme, joka yksiselitteisyydessään kumoaisi kaikki vastaväitteet ja tekisi kiistattomasti selväksi koko maailmalle, kuka ja mitä Hän on ja ei ole. Tule esiin Jumala ja näytä kuka ja mikä olet, on ollut ikiaikainen ihmisten haaste. Kuitenkin meidän on lopulta hyväksyttävä, että kaikkeen emme saa vastausta. Usko on myös pimeässä kulkemista.

Suurin synti ihmiselle on, ettei hän luota Jumalan hyvyyteen. Epäusko kiroaa pimeyden, vastoinkäymiset, syyttää Jumalaa ja laittaa ajatukset empimään, onko edes Jumalaa, kun elämä ei aina ole reilua.

Usko ei kiroa pimeyttä ja vastoinkäymisiä vaan sytyttää kynttilän. Se loistaa kuin enkeli yllätetyn Marian kotona ja rohkaisee, ole tervehditty sinäkin armon saanut. Armon valon hennossa toivon tuikkeessa on helpompi uskoa, että Jumalan maailmassa rakkaus kaikesta huolimatta lopulta voittaa. Sen valossa on helpompi uskoa siihen, mikä ei vielä näy, siihenkin, että armo yltää synkimpäänkin pimeyteen.

Kaikille riittää siunausta. Jumalan varastot eivät tyhjene. Ne eivät tyhjene armosta eivätkä siunauksesta. Siunausta saa myös maistaa ehtoollisella, armon ja rakkauden aterialla. Siunaus kantaa elämän päivissä surun ja pettymyksen hetkissä, ilon ja onnen kyynelissä. Ehtoollisleivässä sinua tervehtii Jeesus. Sama, joka vartioi kuvasta Intian kadulla lastenkodin kulmassa. Sama, joka ruokki suuren väkijoukon, paransi, pelasti, lunasti ristillä syntisi ja rikkomuksesi ja avasi ylösnousemisellaan tien taivaaseen. Sama Vapahtaja on luvannut olla sinun kanssasi aina, joka päivä aivan taivaaseen asti.

Kaija Tiirola
seurakuntapastori
Haapajärvi