Talvisota - jäinen helvetti
Kohtaus metsässä: "On hällä oikeus tappaa, ja sulla – / mut mistä saitte sen oikeuden? / Ei voi hän vieraaksi majaas tulla: / hän on vihollinen." Yrjö Jylhä suomalainen runoilija.
Euroopassa suurpoliittinen tilanne kärjistyi vuonna 1939, kun Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen elokuussa 1939 (Molotov-Ribbentrop sopimus) ja siihen liittyvällä salaisella lisäpöytäkirjalla suurvallat jakoivat Itä-Euroopan maat etupiireihinsä. Suomi ja Baltian maat ja puolet Puolasta kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin.
Kun Suomen osalta neuvotteluissa ei saatu ratkaisua aikaiseksi, kutsuttiin Suomen Puolustusvoimien reservit ylimääräisiin kertausharjoituksiin (YH) syys–lokakuussa 1939. Liikekannalle pannut joukot keskitettiin Suomen kaakkois- ja itärajalle. Suomen armeijan ylipäällikkönä oli kokenut mies, sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim. Puolustuksen painopiste oli Karjalan kannaksella. Kannakselle oli muodostettu Kannaksen armeija. Laatokan koillispuolelle IV Armeijakunta sekä Pohjois-Suomeen Pohjois-Suomen ryhmä. Armeijakunnan vahvuiset suojajoukot olivat rajan läheisyydessä viivytystaisteluja varten. Kenttäarmeijan päävoimat olivat taisteluvalmiudessa suojajoukkojen takana. Venäläiset olivat syksyn kuluessa keskittäneet joukkonsa Karjalan kannaksen, Aunuksen-Porajärven, Repolan-Uhtuan sekä Kantalahden ja Muurmanskin suuntiin.
Suomen omistamisesta ja Suomen kansan kansallisesta olemassaolosta käytiin 86-vuotta sitten eloonjäämiskamppailu. Kamppailu alkoi 30.11.1939 ja päättyi 13.3.1940. Sodanalussa arvioitiin venäläisillä olleen Suomen rajoille keskitettynä 26-29 divisioonaa jalkaväkeä ja noin 2000 panssarivaunua sekä vahvat ilmavoimat. Venäläisten tarkoituksena oli vallata Suomi lyhyessä ajassa sotilasvoimin. Suomen kansan kohtalo on kautta aikain ollut sidoksissa kulloisenkin aikakauden maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Suomalaisten keskuudessa tämän tosiasian oivaltaminen ja sen hyväksyminen luokkaeroista huolimatta oli niitä keskeisiä tekijöitä, joka synnyttivät talvisodan hengen.
Työmiehelläkin alkoi olla jo jotakin puolustettavaa ja nyt se näkyi. Yritettiin olla yhtä puuta. Taistelu Suomen ja Neuvostoliiton välillä kesti 105 päivää (30.11.1939 - 13.3 1940). Noita päiviä on sanottu Suomen kansan kohtalon ja kunnian päiviksi, koska sodan sytyttyä ei enää ollut "punaisia" eikä "valkoisia." Oli vain suomalaisia ihmisiä, jotka kampailivat epätoivon antamalla voimalla omasta elämästään sekä kansallisesta olemassaolostaan ja vapaudestaan. Salaman leimahduksen ajan Suomi oli yhtenäisempi ja yksimielisempi kuin koskaan aikaisemmin. Taistelua käytiin ylivoimaista vihollista vastaan. Käytyä kamppailua alettiin myöhemmin kutsumaan talvisodaksi.
Talvisota oli Suomen todellinen vapaussota ja sen ahjossa taottiin Suomesta kansakunta. Sellaisten paikkakuntien nimet kuin: Tolvajärvi, Kollaa, Summa, Taipaleenjoki, Lemetti, Raatteentie ja Viipurinlahti tulivat maailmankuuluiksi ja ne jäivät elämään suomalaisten ihmisten mieliin. Noilla paikoilla oli näet käyty sodan ratkaisevimpia taisteluita jäisessä helvetissä. Käydyt taistelut olivat olleet ankaria, raivoisia ja periksiantamattomia. Suomen armeijan sotilaat, sekä koko Suomen kansa, olivat sodan keston aikana osoittaneet harvinaista kesto- ja sietokykyä. Pelkästään jo se seikka, että vajaa nelimiljoonainen pieni kansakunta rohkeni nousta ja uskalsi ryhtyä yksinään puolustamaan omia oikeuksiaan. Viisikymmentäkertaista, jättiläismäistä ylivoimaa vastaan periksiantamattomalla tavalla, on kansojen historiassa harvinainen ja poikkeuksellinen ilmiö. Suomalaisten taistelutahto ja taisteluissa menestyminen herättivät hämmästystä ja ihailua kautta maailman. Neuvostoliiton sotilaallinen ylivoima oli, joka tapauksessa niin suuri, että rauhantilaan oli pakko päästä.
Suomalaiset sotilaat olivat tehneet voitavansa ja oli poliitikkojen vuoro yrittää löytää neuvotteluratkaisu. Neuvostoliitonkaan etuna ei enää ollut sodan jatkaminen, koska se oli saavuttanut suojavyöhykeminimin ja lisätappiota ei haluttu, joten se suostui rauhaan. KyöstiKallio tasavallanpresidenttinä teki valtiomiesteon hyväksymällä rauhansopimuksen allekirjoittamisen, vaikka hän ei niin olisi halunnut tehdä. "Kuivukoon käteni, jonka on pakko allekirjoittaa tällainen paperi." oli Kallio sanonut. Moskovan rauhansopimus solmittiin 12.3.1940 ja se tuli voimaan 13.3.1940.Tämä oli teko, jolla Kyösti Kallio pelasti maansa tuholta. Suomalaiset olivat maaliskuussa pääsotanäyttämöllä Karjalan kannaksella moraalisesti lujia. Mutta rauhanteko tuli silti täysin oikeaan aikaan, koska enää ei olisi voitu jatkaa omin voimin. Suomalaiset olivat fyysisen ja psyykkisen kestokykynsä äärirajoilla. Suomen armeija säilyi lyömättömänä ja siirtyi hyvässä järjestyksessä uuden rajan taakse.
Aluemenetykset olivat huomattavia. Sopimuksen mukaan Suomen oli luovutettava Karjalan Kannas, Laatokan pohjoispuoliset alueet sekä Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen kaupungit. Myös suuri osa Sallasta, osa Kalastajasaarennosta, joitakin Suomenlahden saaria sekä vuokrattava Hangon alue kuuluivat menetyksiin. Alueiden laajuus oli noin 11 % Suomen pinta-alasta. Karjalan alueilla asuneista ihmisistä kotinsa menetti noin 430.000 ihmistä. Eli 12 % maan silloisesta väestöstä. Suomen vapaus ja itsenäisyys olivat käyneet veitsen terällä.
Suomalaisten henkilömenetykset kaatuneina olivat 26 662 ja haavoittuneina noin 4 5000 miestä. Kotiseudun ilmapommituksissa kuoli 826 ja haavoittui 1 538 henkeä. Talvisota oli raskas myös haapajärvisille. Kovissa pakkasissa, heikolla aseistuksella käydyt taistelut ylivoimaista vihollista vastaan vaativat veron. Kaatuneina oli 55 miestä ja heistä monet palasivat haavoittuneina ja terveytensä lopullisesti menettäneenä. Vanhempia ikäluokkia alettiin kotiuttaa vasta toukokuussa, mutta nuoremmat jäivät vartioimaan maamme rajoja ja linnoitustöihin välirauhan ajaksi.
Neuvostoliitto menetti todennäköisesti noin 200 000 miestä kaatuneina ja huomattavasti enemmän haavoittuneina. Suomen armeijaa ei lyöty, vaan se siirtyi hyvässä järjestyksessä uuden rajan taakse. Suomi aloitti Karjalan väestön asuttamisen ja sodan tuhojen korjaamisen. Linnoitusvyöhykettä Suomen Salpa -linjaa alettiin rakentamaan välittömästi. Pahoin haavoitettu, verissään oleva, pelonsekaisissa ja epävarmoissa tunnelmissa oleva pieni kansakunta siirtyi aseelliseen rauhantilaan odottamaan mitä tuleman pitää. MarsalkkaMannerheimin päiväkäsky numero 34 kertoo kaiken olennaisen tapahtuneesta. Kuten myös kenraali H.Siilasvuon sanat: "Moni urhea soturi lunasti sydänverellään Suomussalmen suuret voitot. He näyttivät kansalleen kunnian tien, joka oli raskas, mutta ainoa." Kenraali Hjalmar Siilasvuon sanat kattavat kaiken talvella 1939/1940 käydyn taistelun syvimmästä olemuksesta ja tapahtumista eri taistelupaikoilla.
Talvisodan taistelukenttien kertomukset koskettavat kahdessa tai jopa kolmessa maassa: Suomessa, Venäjällä ja Ukrainassa, joiden pojat paleltuivat suomalaiseen korpeen. Suomen ja Neuvostoliiton kansoille käyty kamppailu oli äärimmilleen viety valtapoliittinen raskas kärsimysnäytelmä.
Taipaleenjoki: "Olen nähnyt ma jokia paljon,a kaikkia muista ma en. Mutta yksi on – Taipaleenjoki vain purosen levyinen. On vaikeemp´ yli sen mennä kuin ylittää elämä … yksi ainoa ajatus meitä - "Elän vielä " - kannustaa. " Jevgeni Dolmatovski. Venäläinen runoilija.
Pauli Kinnarinen
Kuvat: SA-kuvat