Varjelusta viikolle

Viesti ystövälle
Älä pelkää ystäväni, vaikka syksy tulee. Kun pimeä ripustaa verhonsa valon ikkunoihin. Linnut oikovat siipiään sydämissään lämpimien seutujen muistot. Alakuloinen tuuli repii lehdet puista ja aamujen kirpeä kylmyys viestittää kesän olevan ohi. Älä pelkää ystäväni, vaikka kaikki ympärillä muuttuu ja hajoaa. Ruumiisi on kasa haurastuvia luita ja särkeviä lihaksia. Jalkoja, jotka eivät tahdo kävellä, käsiä, jotka ei jaksa kantaa asioita ja taakkoja eteenpäin. Majaasi puretaan, sen seinät eivät enää pidä asukastaan vankina.

Älä pelkää ystäväni, vaikka päivät tulevat, jolloin aurinko ja kuu käyvät mustiksi ja tähdet kadottavat valonsa. Ihmiset surmaavat toisiaan, rakkaus kylmenee ja kuolee vihan vyöryessä yli maailman. Pienet ja heikot sysätään syrjään, kun vahvojen äänet huutavat. Älä pelkää ystäväni, sillä pelkoon ei ole syytä, jos olet antanut elämäsi todellisen Valtiaan käsiin. Miehen, joka ristin painon alla horjui Golgatan mäelle ja kärsi siellä rangaistuksen meidän tähtemme. Ei ole niin pimeää syksyä, ei niin lohdutonta yötä, etteikö Jumalan pojan valo sinne yltäisi. Myrsky puhaltaa, mutta olet sen keskellä kuin pieni lapsi isän turvallisessa sylissä. Hänellä on kaikki hallinnassa, aikammekin täällä varjojen maassa. Runoilija kirjoittaa kauniisti:

Jos viipyvän tähdellä tällä,
yhä tahdot, näytä tie.
Minut kädelläs väkevällä
läpi pimeyden vie.
Tiedänhän tähdellä millään
on pelätä mahdoton
sen, jolla ympärillään
kättesi suoja on. 

Sirpa Koski
Haapajärven helluntaiseurakunta