Varjelusta viikolle

En lakkaa toivomasta 
Sain vuosia sitten ystävältäni osanottokukkaset, kun isäni oli kuollut. Saatekortissa oli tekstinä "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret." (5. Moos. 33:27). Siinä surun ja hämmennyksen keskellä nuo sanat lohduttivat ihmeellisesti.

Monissa tilanteissa myöhemmin, kun on tullut vastoinkäymisiä ja menetyksiä, tuo Raamatun jae on edelleen antanut lohtua ja turvaa. Jokainen, ainankin varttuneimmat meistä, on joutunut tilanteeseen, jossa on ollut jättäydyttävä paljaana ja epätietoisena odottamaan, mitä on tulossa. Elämä on näyttänyt haurautensa ja arvaamattomuutensa. 

Paitsi oman elämän vastoinkäymiset myös maailman tapahtumat saavat olomme turvattomaksi, jopa voimattomaksi ja lohduttomaksi. Sodat, ympäristön tila ilmastonmuutoksineen, huolestuttavat uutiset lasten ja nuorten pahoinvoinnista vain muutamia mainitakseni, horjuttavat elämänuskoamme. Näitä kurjuuksia puidessamme itseksemme tai muiden huolestuneiden kanssa jäämme helposti märehtimään maailman pahuutta. Kadotamme toivon näköalat.

 Siionin virressä veisataan "Ei lapsellinen uskoni tuo epäilystä kestä, vaan nähdessään sen tulevan pois väistyy sydämestä. Sinua, Jeesus, epäilen, kun kärsimystä ihmisten vain katsot etkä estä." (SV 88:2). Samastun itse tähän virren säkeistöön. Mutta samastun myös virren viimeiseen säkeistöön "Armahda, Herra, armahda lastasi oikukasta, ja pelasta, jos kerran voit, laivasta hukkuvasta. Jos rakkauden kadotin, jos vaikka kuolee uskokin, en lakkaa toivomasta." 

On aikoja, jolloin on helppo kiittää ja uskoa. Silloin edellisen siteeraamani virren värssyt saattavat tuntua lohduttomilta. Miten Jumalaan uskova ihminen, joka puhuu Jumalan iankaikkisista käsivarsista, voi olla noin hapuileva ja epävarma?  

Ihmeellistä onkin, että ikiaikaisen Jumalan iankaikkisilla käsivarsilla saa levätä juuri omana itsenään, epäuskoisenakin , ilman vaatimuksia. Niillä käsivarsilla tulee myös lohdutetuksi, ja ne kantavat sekä tämän elämän keskellä, iloissa ja suruissa, myötätuulessa ja vastamäessä että myös kuolemassa. 

Kaiken elämän epävarmuuden keskellä meille on annettu toivon sanat, Jeesuksen lupaus: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkääkä vaipuko epätoivoon." (Joh. 14:27). 

Suvi Huhta Herättäjä-Yhdistys