Varjelusta viikolle

Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan? Näin Jeesus kysyi opetuslapsiltaan. Mitä sinä vastaisit? Sosiaalista mediaa seuratessa usein kommenteissa tulee vastaan seuraavanlaisia määritelmiä Jeesuksesta puhuttaessa:

-Kuka hän on? En ole koskaan kuullutkaan.
-Satukirjan mielikuvitushahmo
-Historiallinen henkilö, mutta ei sen enempää.
-Puusepän poika
-Filosofinen opettaja

Opetuslapset vastasivat Jeesuksen kysymykseen: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista". Tuolloin Jeesus kysyi: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Tähän Pietari antoi Jeesusta tyydyttävän vastauksen: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika". Opetuslapset olivat eläneet Jeesuksen yhteydessä ja Pyhä Henki oli avannut heidän ymmärryksensä . Juuri tuolle perustukselle, Kristus kalliolle, Jumala pystyi rakentamaan seurakuntansa. Itsekin nuorena uskonasioita pohtiessani uskoin kyllä Jumalan olemassaoloon, mutta ihmettelin, mihin sitä Jeesusta tarvittiin - kunnes tajusin, että Hän oli nimenomaan kaiken perustus. Annettu kuolemaan meidän puolestamme, kantamaan meidän syntimme ristinpuulla, että me saisimme ikuisen elämän.

Yli 40 vuotta Jeesuksen omana on antanut ymmärryksen siitä, että Jeesus on vielä paljon enemmän! Hän on Majesteetti ja Kuningas yli kaikkien valtojen ja voimien. Paholainenkin väistyy pelätessään Hänen nimeään, ja Hänen edessään joutuu vielä jokainen polvi notkistumaan. Hän antaa elämälle merkityksen, tuo toivon pimeyteen, Hän parantaa ja vapauttaa ja on ovi taivasten valtakuntaan.

Ilm.1:14-18. kuvaa Jeesusta näin:
Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."

Kaisa Rintala, Haapajärven helluntaisseurakunta