Toivo Rantian tarina

Haapajärven sankarihaudassa lepää inkeriläinen vainaja Toivo Rantia, jonne hän on päätynyt erikoisten tapahtumien kautta. 

Haapajärven kirkko ja sankarihautausmaa, johon Toivo Rantia on haudattu

Syksyllä 1941 III KTR 4:n tulenjohtopatterin kaksi hevosta kulki kärryt perässä eräällä tiellä Syvärillä Jessoilan suunnalla ja kärryillä istui kolme haapajärvistä sotilasta niittovehkeet mukana. 

- Tuolla on vähemmän tallattua maata, niitetään sieltä! Nyt oli hyvä tilaisuus... Hoikka, nuori poika nousi pellonojasta ja lähti kävelemään kädet ylhäällä niittomiehiä kohti. Miehet nostivat päätään ja katselivat tulijaa hiljentämättä työtahtia. Poika tuli heidän luokseen. 

– Jaha, no mikäs mies se sinä olet? Vangiksi antautuva selitti, että hän on Venäjän armeijasta ja halusi antautua vangiksi suomalaisille sotilaille. 

– Laskehan poika kätesi alas, nehän puutuu! Poika ojensi kätensä sidottavaksi. Sotilaat nauroivat ja eräs heistä sanoi

 – Ei hyvä poika me sinua sijota! Vanki oli ihmeissään, eivätkö nämä sotilaat ota häntä vangiksi, vaan surmaavat hänet? 

- Huh-huh, eiköhän sitä yhen tupakin eestä oo jo tulllu? Sotilas otti puseronsa rintataskusta tupakka-askin tarjosi vangille ja samalla toisille miehille.

- No, mikäs mies se sinä sitten olet? kun olet venäläinen ja puhut noin selvää suomea? 

– Minä olen Toivo Rantia inkeriläinen ja minun äidinkieleni on suomi. 

– Niin suomeahan ne kuuluvat inkeriläiset puhuvan!

Toivo kertoi, että hänellä on piilopaikassa hyvä puoliautomaattikivääri se voitaisiin ottaa sieltä. 

- En minä teitä kohti ole ampunut laukaustakaan. 

 - Monta kertaa olen nähnyt teidän haarakaukoputkien linssien välähtävän kun te tähystitte! Näkemästäni en puhunut! 

 – No, jos se on kerran kunnon ase niin se kannattaa ottaa korjuuseen. 

– Käyhän sinä se nuoremmuuttas vaikka hakemassa! Tästä puheesta Toivo oli ihmeissään ja koetti sanoa, että kiväärissä on patruunat. 

- Totta kait sinä ossaat kivvääriäsi käsitellä, ota panokset pois pyssystä tai varmista ase. Toivoa ihmetytti miesten kylmäverinen esiintyminen ja suhtautuminen häneen. Sotilaat olivat tehneet silla aikaa kuormansa kun Toivo haki kiväärinsä. Hän tarjosi miehelle asetta. 

– En minä sitä ota, kanna vaan sinä! Ja jos se sinua vaivaa ota pois patruunat ja pistä taskuus! 

- Istuhan nyt tuonne heinäkuorman päälle, me viedään sinut Kivarin luokse! 

- Mikä Kivari on? 

- Meijän komppanian päällikkömme vain. Tykkimies Ahola lähti viemään vankia patterin päällikön luokse.

Toivo Rantiasta ei juuri muuta tietoa ole kuin, etta hän oli syntynyt vuonna 1919 Inkerissä. Äiti oli inkeriläinen ja isä oli suomalainen. Eräänä yönä tuli miehiä, jotka veivät isän ja sille tielle isä jäi. Toivon äiti järkyttyi tapahtumasta niin pahasti, että tuli sairaaksi ja kuoli. Toivo oli nyt orpo poika ja joutui lastenseimeen kasvatettavaksi. Toivo kävi koulua, josta valmistuttiin opettajaksi. 

Kun sota syttyi, hänet komennettiin tykistökoulutukseen ja koulutuksen jälkeen Suomen rintamalle taistelemaan suomalaisia vastaan. Toivo hautoi mielessään, että miten pääsisi loikkaamaan suomalaisten puolelle. Suomalaiset antoivat ankaran tykistökeskityksen patteriin ja se aiheutti sekaannuksen ja pakokauhun. Nyt tuli se tilaisuus. Toivo heittäytyi ojaan ja haki heinikosta näkösuojaa. Eräs syyskuun päivä 1941 oli kohta jo illassa. Edellä kuvattu tilaisuus tuli kohdalle, kun paikalle tuli kaksi kärryhevosta ja kolme suomalaisista sotilasta. 

Kapteeni Jaakko Kivari teki joitakin kysymyksiä ja kun keskustelu eteni, teki Rantia esityksen, että eikö hän saisi palvella Suomen armeijassa? Haukiputaalta kotoisin oleva tulenjohto patterinpäällikkö Kivari mietti hetken ja päätti ottaa Toivon lähetikseen. Hän ilmoitti asiasta esimiehelleen. Toivo Rantiasta tuli tällä päätöksellä: KTR 4:n 8 patterinpäällikön ja tulenjohtoupseerin lähetti. Toivosta tuli "Inkerin Topi" ja koko patterin suosikki.

Kapteeni Jaakko Kivari

Aina kun sotilaat saivat päivärahat, jokainen mies pisti 5-markkaa Topin hyväksi. Hänelle hankittiin myös suomalaisen sotilaan varusteet. Topilla ei ollut kunnon reppua. Reppuasia ratkesi hienosti, kun kenttäpappi  pastori Hohti kirjoitti asiasta Nivalan lotille. Nivalasta tuli Topille kunnollinen uusi selkäreppu täynnä tavaraa ja kunnon syötävää. Inkerin Topi oli nyt suomalainen sotilas. Haapajärven miehet lupasivat Topille, että jos täältä elävänä selvitään, sinä lähdet meidän mukana Haapajärvelle asumaan ja töihin. Topilla oli tarkoitus lähteä Suomeen ja etsiä myöhemmin isänpuolen sukulaisia. 

Eräs haapajärvinen sotilas antoi Topille siskonsa osoitteen ja niin Topi pääsi kirjeenvaihtoon. Kapteeni Kivari hankki Topille 15 vuorokauden kotiloman ja otti mukaansa lomalle. Lomalla Toivo kävi tapaamassa kirjeenvaihtokaveriaan Haapajärvellä ja osallistui sankarihautajaisiin. Hautajaiset tekivät Toivoon niin syvän vaikutuksen. Hän esitti toivomuksen, että jos hän kaatuu rintamalla, niin hänet haudattaisiin Haapajärven sankarihautaan. Loman loppu läheni. Toivolla oli kapteenin kanssa sopimus, että hän tulee Ouluun ja ottaa Kivariin yhteyttä. Yhdessä oli tarkoitus katsella Pohjois-Suomeakin. Niin he tekivät ja sitten yhdessä lomalta palasivat. Inkerin Topi pistettiin vaivihkaa rykmentin päivärahalistalle ja niin Toivosta tuli virallisesti Suomen armeijan sotilas.

Vihollinen teki läpimurron Syvärin joen yli pohjoisrannalta Kuuttilahdessa tammikuun 23. päivänä 1942. Vihollinen pääsi komppanian voimin pureutumaan suomalaisten asemiin. Lähitaisteluun joutui ensin tulenjohtopatterin miehet. Apuun tuli nopeasti jalkaväkeä ja vihollinen saatiin motitettua. Toivo Rantia oli purkamassa mottia ja kävi taisteluun, ehkä liian rohkeasti. Taistelussa hän sai kiväärinluodin otsaansa. Niin päättyi rykmentin nuoren suosikin ja kapteeni Jaakko Kivarin taistelulähetin "Inkerin Topin" nuori elämä. 

Haapajärven sankarihautausmaan patsas on kuvanveistäjä Esko Kanasen teos ja sen paljastusjuhla oli 2.9.1962 

Sotilaspastori Hohti kirjoitti asiasta Haapajärven kirkkoherra rovasti K.J. Heikinheimolle ja häneltä tuli vastaus, että vainajan voi lähettää Haapajärvelle haudattavaksi. Vuonna 1919 syntynyt ja mihinkään kirkkokuntaan kuulumaton Inkeriläinen Toivo Rantia Suomen armeijan sotamies, Haapajärven miehille "Inkerin Topi", haudattiin sankarihautaan Haapajärvelle oman toivomuksensa mukaisesti. Toivo Rantian nimi on kaiverrettu Kunnia Isänmaalle Haapajärven seurakuntakodin salin seinälle asennettuun muistotauluun.

Teksti Pauli Kinnarinen
Kuvat Haapajärvi-Seuran kotiseutuarkisto ja SA-kuva