Tiluksia vaihtoon pohjoislaidalla

03.02.2025

Viime kesänä salaojakoneet olivat työssä niin Jokelankylässä kuin Savinevan suorallakin. Veto-ojia kaivettiin ja viljelysteille meni mursketta erinäisiä täysperävaunullisia, tämä kaikki osana Parkkilan tilusvaihto -projektia. Prosessi käynnistettiin vuonna 2021, nyt aletaan olla loppusuoralla. Viljelysteiden ja ojituksen suhteen ollaan vielä vähän "vaiheessa".

Tilusvaihdon tarkoituksena on ollut saada viljelykset isompiin lohkoihin. Tämä helpottaa viljelijän työtä, kun matkat pellolle lyhenevät. Aikaa ja polttoainetta säästyy, ilmasto kiittää. Toisaalta työkoneet ovat pois maatieltä muuta liikennettä hidastamasta.

Kokonaisuudessaan tilusvaihtoon sisältyi yhteensä 328 ha peltoa Parkkilassa, Aholassa, Koposperällä, Jokelankylässä ja Kuusaalla. Avo-ojissa olleita peltoja salaojitettiin ja veto-ojia syvennettiin ja perkattiin, kuivausala yhteensä n 178 ha. Viljelysteitä tehtiin 5 kpl, yhteensä 5 270 m, Jos päästöt vähenivät ajomatkojen lyhenemisen myötä, myös vesitalouden kohenemista voidaan maaseutuasiamies Minna Martikaisen mukaan pitää ilmastotekona. Salaojituksen ja viljelysteiden rakentamisen kustannuksista tuleva maksu jyvitetään viljelijöille.

Tilusvaihdossa viljelijä on ilmoittanut järjestelyyn tulevat tilukset. Toisaalta maan omistaja, esimerkiksi eläkeläinen, on voinut myydä pellot valtiolle ja Maanmittauslaitos on sitten arvioinut, kenelle nämä parhaiten sopivat. Jos järjestelyssä on saanut avo-ojissa olevan pellon tilalle salaojitettua peltoa, tästä arvokkaammasta pellosta on joutunut maksamaan tilikorvausta.

Markku Nurmenniemen mukaan tilusjärjestely kokonaisuutena on ollut - kuten yhteiset asiat yleensä – kompromissien tekoa. Hän on tyytyväinen siihen, että yksittäiset pienet lohkot jäivät pois, tuli isoja kokonaisuuksia. Samoin siihen, että kuivatusojat saatiin auki ja kaikki lohkot salaojiin ja että viljelysteitä kunnostettiin. Kovin mieluista ei ollut se, että piti luopua 40 hehtaarista hyvässä kunnossa olleita vuokramaita. Näitten tilalle joutui ostamaan valtiolta maita, tästä tuli lisäkustannuksia. Näitten salaojittamisesta koitui myös ylimääräisiä kustannuksia. Jonkun verran helpottaa se, että avustusprosentti salaojitukseen on näitten peltojen osalta jonkun verran normaalia isompi. Kuten Minna Martikainen Markkukin näkee koko prosessin yhtenä tekona pyrkiä päästöjen vähentämiseen maataloudessa. Kun prosessi vielä on vaiheessa, toiveena Markulla on, että tuleva kesä olisi yhtä hyvä kuin edellinen: vettä ja lämmintä riittävästi, mutta ei liikaa – ainakaan vettä.

Markku Nurmenniemi arvelee, että tilusjärjestelyn lopputuloksen hyödyt ja haitat hänen kohdallaan ovat plus miinus nolla. 

Salaojitushiekkaa kuormataan Jokelankylässä 

Teksti  ja kuvat Eila Telinkangas