Suurpedot lisääntyvät ja pyörivät "kylien raiteilla".
Meillä Kumisevassa ja muillakin kylillä tuntuu olevan suurpetoja nykyään huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Varsin monipuolisesti on tehty täällä meidänkin kulmilla havaintoja petoeläimistä. On tehty havaintoja susien, karhujen ja ilvesten lisäksi ahmoista ja kultashakaaleista. Itse ihailen ilvestä komeana kissana, ehkä sitä ihmisen tarvitsee vähiten pelätä. Toki monia petoeläimiä on aikaisemminkin ollut, mutta ne ovat yleensä asustaneet ja kulkeneet metsissä eikä aivan kylän keskustassa. Kumisevan kulmilla oli vielä joku vuosi sitten useita kymmeniä fasaaneja. Tänä vuonna olen nähnyt vain kaksi. Erään tyhjän navetan alla on ollut kettupoikue, joka hävitti fasaanit, eivät vain haukat. Ilvekset söivät ketunpoikaset ja kauriit. Ahma huolehtii liiat ilvekset, sudet liiat hirvet ja kauriit. Karhut saattavat marjojen syömisen välissä tehdä samoin.
Karhuemokin on tullut näillä kulmilla vastaan kolmen poikasensa kanssa. Yksi poikasista on poikanen, joka ei ole vielä erauspoikanen, kun pentu saattaa olla emon kanssa vielä kaksivuotiaaksi. Kaksi poikasta on tämän kesän poikasia. Kyseinen perhe on muiden karhujen kanssa on ollut Kumisevassa useassa paikassa eikä havainto ole jäänyt vain lämpöisen kakkakasan toteamiseen.
Kyläläinen tässä kertoi, että susi jolkutteli kolme viikkoa tien yli valoisaan aikaan heidän talostaan sata metriä Pitkänkankaan suuntaan. "Kyllä kylän WhatsAppissa" alkoi kulkea sen jälkeen viestejä. Ei yksi susi vielä haittaa, mutta jos niitä alkaa olla useampia, niin laitumella olevista eläimistä saa huolehtia hyvin. Vanhemmat ovat pohtineet, että annetaanko alakoululaisten kulkea pimeässä bussille, joka lähtee 1-2 km päästä kotoa.
Kysäisin leikiltäni eräältä kumisevalaiselta bussilla kulkevalta peruskoululaiselta, että mitä tekisit, jos susi tulisi vastaan. Hän huumoripoikana ja hyvänä ampujana sanoi, että posauttaisin sitä heti, niin ei enää ahdistelisi. Sanoin, että niinhän ne tekivät aikoinaan Kumisevalla Nuottijärven koulun oppilaatkin. He tulivat kouluun pienoiskiväärien kanssa ja olivat koulumatkalla ampuneet lampaan. Opettaja Argillanderin piti kerätä aseet pois ja antaa jälki-istuntoa sekä määrätä, että aseiden kanssa ei saa tulla kouluun, vaikka olisi paljon riistaa näkösällä, kuten kyyhkysiä ym.
Meidänkin kylällä ihmiset suhtautuvat asioihin maalaisjärjellä, eikä asioita kukaan ole liioittelemassa. Mutta täällä tuskin kukaan alkaa karhuja syöttämään, kuten jotkut ovat Itä-Suomessa tehneet ymmärtämättömyyttään. Eivätkä kysymyksessä olleet luontokuvaajat, vaan eläinrakkaat ihmiset. Karhu viisaana eläimenä opettaa kyllä poikasille, mistä helposti löytyy ruokaa.
Haapajärven-Reisjärven riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö Olli Leppänen kertoo, että hänelle voi ilmoittaa suurpetohavainnoista, niin hän vie ne edelleen valtakunnallisiin järjestelmiin. Ollin ja muiden petoyhdyshenkilöiden tiedot löytyvät Riistakeskuksen kotisivuilta. Petohavaintojen kirjaaminen on vapaaehtoistyötä, jota riistanhoitoyhdistysten aktiivit tekevät eri puolilla maata.
- Suurpetojen määrä on lisääntynyt ja toisaalta niitä liikkuu entistä lähempänä ihmisasumuksia. Suurpetojen metsästyslupia on myönnetty hyvin rajoitetusti, niin kannat ovat lisääntyneet. Toisaalta petojen määrän lisääntyminen vähentää niiden luontaisen ravinnon määrää ja pedot joutuvat hakemaan ruokaa jopa asuntojen ja maatilarakennusten lähistöiltä. Esimerkiksi lampaat ovat nälkiintyneille susille helppoa ravintoa, jota ne varsinkin laumassa hyödyntävät tilaisuuden tullen. Karhu ei luontaisesti lähesty ihmistä, mutta jos se on haavoittunut tai se puolustaa pentujaan, niin se on todella vaarallinen ihmiselle. Petoihin tulee on suhtautua aina varauksella, koska niiden käyttäytyminen ihmistä kohtaan on arvaamatonta, toteaa Olli Leppänen.
Teksti Osmo Halonen