Suomen kansallinen eloonjäämistaistelu osa 1
Kun suurvallat Saksa ja Venäjä kärsivät ensimmäisessä maailmansodassa tappion, tuli valtapoliittisen rakenteen muuttumisen seurauksena mahdolliseksi: Puolan, Viron, Latvian, Liettuan, Tšekkoslovakian ja Suomen itsenäistyminen.
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen kuudesta itsenäisestä valtiosta oli jäljellä vain pahasti haavoitettu elämästään ja itsenäisyydestään kamppaileva Suomi. Muut oli miehitetty. Saksa ja Japani oli tuhottu.
Suomen tappiot Toisessa maailmansodassa olivat valtavat. Talvisodassa 1939-1940 kuoli noin 27000 sotilasta ja siviiliä. Jatkosodan seurauksena oli noin 60 000 kuollutta tai kadonnutta sotilasta ja 1100 kuollutta siviiliä ja 160 000 haavoittunutta. Sotavankeuden vaivat koki 2 500 vangiksi joutunutta.
Sankarivainajien muistopäivän tapahtuma Joensuussa toukokuussa 1940, SA-kuva
Lapin sota vaati 2000 kuollutta sotilasta ja siviiliä.
Suomen sodissa 1939-1945 kuoli yhteensä noin 95000 suomalaista sotilasta ja siviiliä. Fyysisesti ja psyykkisesti pysyvästi vammautuneita oli noin 90000. Menetykset olivat kaikkiaan valtavia. Suomalaisten lähihistoriassa vuodet 1939–1952 olivat pelon, epävarmuuden kärsimysten ja ankarien koettelemusten aikaa.
Suomessa koitti vaikeat ja säännöstelyn ajat. Uusiaika teki kuitenkin tuloaan ja Paasikiven mielestä heikko valonsäde näkyi jo pimeän tunnelin päästä. Tehtävät tuntuivat olevan vain ylivoimaisilta toteuttaa.
Kesän 1944 ankarien ja näännyttävien torjuntataisteluiden jälkeen Suomi halusi vetäytyä sodasta. Stalin suostui ja Suomen Neuvostoliiton välinen jatkosodan aselepo astui voimaan 4. syyskuuta 1944 kello 8.00. Suomalaisten aseet vaikenivat. Puna-armeija näytti kuitenkin voimaansa ja lopetti tulituksen vuorokautta myöhemmin 5. syyskuuta.
Aselepo johti 19. syyskuuta 1944 solmittuun Moskovan välirauhaan. Moskovan välirauhan sopimus allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944. Sopimus oli Neuvostoliiton, Britannian ja Suomen välinen jatkosodan päättänyt aseleposopimus.
Sota jatkui pohjoisessa, koska suomalaisten oli pakko Lapista karkottaa saksalaiset joukot pois. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jäivät ehdottomina sodanvoittajina suurvalloiksi ja ratkaisivat kansakuntien tulevat kohtalot pieniä valtioita juuri kuulematta. Länsivallat jättivät Suomen Moskovan etupiiriin toivomalla Suomelle jonkinlaista kulttuuriautonomiaa.
Vuonna 1943 oli jo selvää, että Saksa ja samalla Suomikaan eivät tulisi sotaa voittamaan. Kysymys oli enää vain häviön ja tappion suuruudesta. Eli kun sota päättyy, niin mitä tullaan menettämään lopullisesti? Toiveajattelun aika oli ohi.
Veikko Vennamo valmisteli siirtoväen asuttamisesta suunnitelman kaikessa hiljaisuudessa. Talvisodan jälkeen siirtoväkeä oli kanta-suomen alueella noin 420 000 henkeä. Jatkosodan päättymisen jälkeen maassa oli juuriltaan reväistyjä noin 422 000 henkilöä vailla kotia, joista 406 000 oli Karjalan ja Petsamon alueilta evakuoituja ihmisiä.
Moskovan välirauhansopimuksen mukaan Suomen oli karkotettava tai riisuttava aseista maassa olleet saksalaisjoukot, mikä johti Lapin sotaan ja saksalaisten käyttämään poltetun maan taktiikkaan. Lapista evakuoitiin Ruotsiin yli 56 000 evakkoa, ja muualle Suomeen pääasiassa Pohjanmaalle noin 47 000–50 000. Yhteensä 75 % noin 168 000 Lapinläänin asukasta joutui jättämään kotinsa. Neuvostoliitolle vuokratusta Porkkalan vuokra-alueelta tuli 5 800 henkilöä.
Suomen maa-alueesta menetettiin noin 12 % ja Lappi oli tuhottu. Maansaantihakemuksia jätettiin 137 000 kappaletta ja niistä hyväksyttiin 101 000 kappaletta. Vuonna 1946 ylijohtaja Vennamo lähti henkilökohtaisesti hakemaan maanraivaus- ja kaivinkoneita Yhdysvalloista ja Englannista
Sotakorvaukset ja asutustoiminta
Toisen maailmansodan päättyessä Suomi aloitti valtavien sotakorvausten maksun Neuvostoliitolle. Suomen resursseihin nähden korvaukset olivat ankarat. Sodankäynnin lopputuloksen laki on kuitenkin ajaton: sodan häviäjän on pakko maksaa se minkä voittaja vaati. Sotakorvaussopimus allekirjoitettiin Helsingissä 12.12.1944. Sopimuksen allekirjoittivat valvontakomission puheenjohtaja kenraalieversti Andrei Zdanov ja Suomen pääministeri J. K. Paasikivi.
Sotakorvausvuosi alkoi ja päättyi välirauhan allekirjoittamisen vuosipäivänä syyskuun 19. päivä. Suomen markan arvon muuttuminen vuosien 1938 ja 1944 välillä oli noin 51 %. Tällöin päädytään siihen, että sotakorvausten arvo oli noin 400-500 miljoonan dollaria. Nykyrahassa se on noin 5-6 miljardia euroa. Suomessa alkoi laskun maksun, maan jälleenrakentamisen ja asuttamisen aika samaan aikaan. Urakka oli jättiläismäinen.
Asutustoiminnan kannalta oli oleellista se, että vuonna 1945 asutustoiminnan piiriin liitettiin rintamamiehet, sotalesket, sotaorvot ja sotainvalidit. Maanhankintalain nojalla muodostettiin yhteensä 90 100 tilaa syyskuuhun 1954 mennessä.
Työmäärä kylmillä tiloilla oli niin jättiläismäinen, että sitä on verrattu sotakorvauksiakin suuremmaksi urakaksi. Sotakorvauksia maksettiin samaan aikaan. Yli 400 000 perhettä sai maanhankintalain nojalla uuden kodin, lisää maata tai muuta etua. Se vastasi yli puolta koko kansasta.
Suomeen rakennettiin yli 150 000 uutta kotia ja raivattiin vuosina 1945–60 noin 313 000 ha uutta peltoalaa.
Rikkirevityssä ja ristiriitojen sävyttämässä Suomessa vältyttiin sisäisiltä väkivaltaisilta levottomuuksilta. Suomessa ei vallankumousta tullut. Elämisen alkuun päästiin valtavalla voimanponnistuksella, ja kun pääoma työ yhdistettiin saatiin luotua pohjoismaisen yhteiskunnan perustaksi kunnon hyvinvointi- ja elämänlaatu.
Karjalan evakot Veikko Vennamo ja Johannes Virolainen tekivät Suomen historiaan jäävän suurtyön siirtoväen ja rintamamiesten asuttamisessa ja elämisen alkuun pääsemisessä. Taistelu kansakunnan hengissä pysymisestä ja selviytymisestä ei suinkaan ollut vielä ohi.
Pauli Kinnarinen