Suomen asema
Lännen ja Idän välinen raja lähtee ja kulkee Euroopassa suurin piirtein Norjan Varangin-vuonosta ja menee Suomenlahtea kohti. Raja jatkuu Narvajokea ja Dnepr-jokea pitkin Mustallemerelle. Suomen alue on ollut tuhatvuotta idän ja lännen puristuksessa ja se tuntuu meillä aina, koska Suomen geopoliittinen asema ei ole muuttunut eikä muutu miksikään. Suomi on ja pysyy Jäämeren ja Itämeren rantavaltiona ja on osa Fennoskandian niemimaata.
Rajat ovat aikojen kuluessa vaihdelleet vain suurvaltojen valtapoliittisten näkemysten ja voimasuhteiden muutosten seurauksena. Perinteisesti Suomen alueen kohtalosta on päätetty niissä pöydissä, joissa Suomi ei ole ollut mukana. Suomi on ollut pelikortti tai valtapoliittinen pelinappula. Venäjän ja Suomen välillä vallitsee nykyisin poliittinen ja sotilaallinen jännite. Naton itä-laajentumisen seurauksena ja kun Ukrainan sodan alettua Suomi liittyi Nato-jäseneksi alkoi jännite näkyä. Itämeren strateginen painopiste siirtyi Suomen (Nato) itärajalle ja se aiheutti Venäjällä huolen Pietarin metropolialueen sekä Venäjän arktisen alueen puolustuskysymyksen ratkaisusta. Tämä kysymys on vielä ratkaisematta.
Mennyttä aikaa: Venäjä on valloittanut Suomen alueen kolme kertaa Ruotsilta. Suomen itsenäistyttyä Venäjästä Suomen suostumuksella Suomenaluetta on käytetty kolme kertaa Venäjää vastaan. Vuosina 1918 heimosodat ja vuonna 1919 Suomi antoi alueensa Englannin hyökkäysalustaksi Kronstadiin. Neuvotteluissa ennen talvisotaa Stalin oli todennut, että Neuvostoliitto ei Suomea tietenkään pelkää, vaan sitä, että jokin suurvalta hyökkää Suomenalueen kautta.
Vuosina 1941-1944 juuri näin tapahtui. Saksa iski Neuvostoliiton kimppuun. Venäjä on hyökännyt Suomen kimppuun itsenäisyyden aikana kerran. Molotov–Ribbentrop-sopimus oli 23. elokuuta 1939 solmittu natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja sen salainen lisäpöytäkirja jakoi Itä-Euroopan maat etupiireihin. Baltian maat ja Suomi kuuluivat Neuvostoliiton etupiiriin.
Talvisota oli Suomelle pakon edessä käyty 105-päivän taistelu. Suomi kävi taistelunsa elämästä ja kuolemasta. Suomi onnistui ja teki rauhan nykyiselle Pietari Suuren rauhan rajalle. Käytännössä pakon edessä Suomi hyökkäsi Saksan iskun rinnalla "nyt tai ei koskaan hengessä." Talvi- ja jatkosodan seurauksena raja jäi kulkemaan suunnilleen Pietari Suuren miekalla vuonna 1721 piirtämälle linjalle. Rajalinja on edelleen Suomen ja Venäjän välinen 1348 kilometriä pitkä raja.
Toisen maailmansodan lopputuloksena Neuvostoliitosta tuli Yhdysvaltojen rinnalle suurvalta. Neuvostoliiton rajat muuttuivat täysin ja sen kannalta katsottuna ne paranivat merkittävästi. Neuvostoliitto miehitti itäisen Keski-Euroopan ja Baltian maat sekä otti Suomelta Karjalan Kannaksen, Laatokan Karjalan, Petsamon ja osan Sallasta. Neuvostoliitto tavallaan demilitarisoi Suomen ja teki Suomesta YYA-sopimuksella etupiirinsä osan.
Suomi oli YYA-aikana aidosti Itsenäinen ja suvereenivaltio ja sai hoitaa asiansa vapaasti, kunhan se vain otti huomioon Neuvostoliiton turvallisuus- ja valtapoliittiset intressit. Diplomatia onnistui yli odotusten. Suomen asema on vaihdellut aikojen kuluessa suhteessa Venäjään, Venäjän vahvojen kausien ja heikkouden kausien mukaan. Suomen asema jälkikäteen tarkasteltuna on ollut verrattain hyvä verrattuna muihin reunavaltioihin.
Venäjän näkökulmasta: Venäjän näkemykselle on vahva historiallisgeopoliittinen perusta. Venäjä haluaa Suomen olevan sitoutumaton puskurivyöhyke, jos uudesta eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista sovitaan. Venäjän tavoitteet Suomen suunnalla ovat edelleen ne samat vanhat ja ajattomat turvallisuuteen liittyvät.
Maailma ympärillämme tuntuu murenevan totutusta. Kehittyvät taloudet tulevat voimalla maailmanpolitiikan näyttämölle ja vanhat säännöt ja sopimukset eivät päde. Venäjä pyrkii työntämään lännestä tulevan sotilaallisen uhan mahdollisimman kauas rajaltaan. Venäjän ja Naton välillä tämä aiheuttaa jännitettä. Venäjän perimmäinen strateginen intressi on ollut turvallisuuspoliittinen. Venäjä ei muutu ja Suomen on elettävä karhun naapurina joten pakko on sopeuttaa toiminta aina uuteen tilanteeseen. Suurvallat ajavat häikäilemättömästi omaa voima- ja valtapoliittista etuaan pienten maiden kustannuksella. Suomen on pakko oman etunsa tähden kyettävä harjoittamaan viisasta politiikkaa ja diplomatiaa, joten poliittiset ja asialliset puhevälit on avattava Venäjän johdon ja Suomen johdon välillä.
Marsalkka Mannerheim tunsi parhaiten Suomen sotilaspoliittisen aseman suhteessa maailmanpolitiikkaan. Mannerheimin näkemyksessä puhuu pitkän kokemuksen omaavan realiteetit hyvin tuntevan ja ne huomioon ottavan valtiomiehen ääni: "Meidänkin maamme oli ollut pelinappula suurvaltapolitiikassa, niin ettei mikään suurvalta kaihtanut käyttämästä pientä maata hyväkseen edistääkseen omia tarkoitusperiään. Parhaana todisteena tästä olivat Saksan asenteen vaihtelut. Ensin saksalaiset uhrasivat meidät venäläisten liittolaistensa alttarille, minkä jälkeen he omien intressiensä mukaisesti tukivat meitä." Vanhan kokeneen marsalkan testamentti suomalaisille ei ole vieläkään vanhentunut, vaan kelpaa ohjeeksi EU- ja USA (DCA-sopimus) ja Nato-aikana. Sotien kauden jälkeen Suomessa rakennettiin tuleville sukupolville kestäväpohja ja uusille saavutuksille.
Teksti: Pauli Kinnarinen
Kuva tehty Copilotilla
