Suomalaisen kirjallisuuden päivänä - Pentti Haanpää

Lokakuun 10 päivä on Aleksis Kiven päivä. Päivä on samalla suomalaisen kirjallisuuden päivä. Pentti Haanpää oli suomalainen merkittävä maailmanluokan kirjailija, joten häntä on syytä muistaa. PenttiMikael Haanpään kuolemasta tuli 30.9.2025 kuluneeksi 70-vuotta.Pentti Haanpää syntyi Piippolassa Leskelän kylässä 14.10.1905 ja kuoli hukkumalla kalareissulla Iso-Lamujärveen Pyhännällä 30.9.1955. Haanpää olisi täyttänyt tuolloin kahden viikon kuluttua 50 vuotta.

Vaikka Kairanmaan mies on ollut poissa jo 70-vuotta, hän elää ja on mukana ihmisten elämänmenossa tänäkin päivänä. Pentti Haanpää on aina meidän kanssamme sanoissaan, lauseissaan ja kirjoittamissaan novelleissa sekä pienimuotoisissa romaaneissa, joissa on ihmisestä ja ihmisten elämän menosta ajatonta ja monipuolista totuuden oivallusta. Pentti Haanpää kykeni luomaan ja kehittämään yksinkertaisista elämäntapahtumista jutun ja tuomaan arkisista henkilöhahmoista esiin sen laatuisia merkityksiä, jotka kuuluivat hänen maailmankäsitykseensä.

 Pentti Haanpää

Pentti Haanpään luomat hahmot olivat niitä, näkymättömäksi jääviä hiljaisia ihmisiä, "pönkäpuita." He olivat loputtoman työn ja pimeän köyhyyden erämaassa selviytyjiä, jossa leipä, huvi, raha ja rakkaus pyörittävät elämänpiiriä. Pentti Haanpää havainnoi ja kuvasi ihmisiä heidän tasaltaan. Hän näki ihmisyksilöt perintötekijöidensä, vallitsevien olojen ja elinympäristönsä muovaamana ja tällä tavalla monesta eri tekijästä syntyneenä tuotteena, joka tuottaa yhteiskunnan monikerroksisuuden.

Novellimuoto "jutut" ovat Haanpään yhteiskunnallisten kannanottojen ylitse ajan kulkevat pitkät varjot. Haanpään Pentin sanoma kirjoitettuna on aina ajankohtainen. Lukijana hätkähdyttääkin luontevasti sanotut epämiellyttävät totuudet. Idealistina hän haaveilee paremmasta maailmasta mutta samalla hän näkee ja kokee ihmisten elävän järjettömässä noitaympyrässä, josta pois pääsyä ei tunnu olevan.

Pentti Haanpää loi päämäärätietoisen ja omaperäisen kirjailijan uran. Ura alkoi vuonna 1925 novellikokoelmalla Maantietä pitkin ja se herätti heti huomiota omintakeisuudellaan. Tuuli käy heidän ylitseen oli seuraava novellikokoelma ja romaani Kolmen Töräpään tarina vuonna 1927 toi hänelle lopullisesti huippukirjailijan maineen. Haanpää kirjoitti vuonna 1927 novellikokoelman Kenttä ja kasarmi. Heti kokoelman ilmestyttyä vuonna 1928 se aiheutti kohun realistisella armeija kuvauksellaan ja Haanpäälle kustantajan boikotin. 

Suomi oli nuori, itsenäinen valtio. Sisällissodasta oli kulunut vasta 10 vuotta. Sodan voittanutta valkoista armeijaa, ja sen perillistä syntymässä olevia Suomen puolustusvoimia ei saanut arvostella. Puolustusvoimat olivat pyhä. Haanpää sanoi itse, ettei pelkää iskuja: "Antaa siis rusikan pudota: heikko sortuu ja voimakas ärtyy… Ja ellei voimaa osoittaudu olevan: no niin, minä vaikenen ja ryömin piiloon kirjallisuuden vainiolta." 

Pentti Haanpää oli terävä ja näkevä yhteiskuntakriitikko ja tietääkseni itsenäisyyden ajan ainoa Suomalainen tunnettu kirjailija, jonka teoksia kaikki kustantajat ovat jossakin vaiheessa kieltäytyneet julkaisemasta. Myrsky ja hiljaisuus ja kimpoaminen maasta vuorottelivat Pentin elämässä.

.Pentti Haanpää Piippolan Lamusuolla vuonna 1950

Pentti Haanpään selkeät ja rohkeat mielipiteet, äly ja oivallus sekä kapinallinen mieli olivat 30-luvun Suomessa paheksuttavia asioita. Haanpää käsitteli teoksissaan aika paljon 1930-luvun lamakauden ja oikeistoradikalismin lieveilmiöitä. Nivalan konikapinasta Haanpää kirjoitti vuonna 1932 Erkki Valan julkaisemaan Tulenkantajat-lehteen. "Pulamiehet puhelevat" ja "Pulamiehet lähtevät liikkeelle." 

Terävä ja välillä ärsyttävä olojen arvostelu aiheuttivat hänelle painokanteen. Turun Hovioikeus antoi päätöksensä asiasta 17.4.1935. Hovioikeuden päätöksen mukaan Pentti Haanpään kirjoittamissa vuorokeskusteluissa oli "Raamatusta lainaamalla ja halventavaa esitystapaa käyttäen levitetty lausumia, jotka olivat omiaan halventamaan julkista viranomaista ja laillista yhteiskuntajärjestystä." Häänpää sai sakot pulamiesten puheista. Vasta vuosia myöhemmin Haanpään kuvausten aitous ymmärrettiin. Hänen teostensa sanoma on Suomen kansallisen itsetiedostuksen peili. Haanpää oli kustannuskiellossa vuodet 1930–1935. Vaikka rusiikka putosi, Pentti selviytyi.

Hänen muuta    tuotantoaan ovat romaanit: Hota-Leenan poika, Noitaympyrä, Yhdeksän miehen saappaat, Syntyykö uusi suku, Jauhot, Heta Rahko korkeassa iässä ja Isännät ja isäntien varjot. Novelli kokoelma: Ihmiselon karvas ihanuus ja ilmeitä isänmaan kasvoilla. Novelleja: Lumirimppa, reppuselkäinen mies ja laiha hevonen, Ansu Rätön viimeinen matka, Piippu ja pikari, Sairas Hese ja Hesen omaisuus, Polkupyöräurheilija Saikansalo, Päntän äijän vajoaminen… Ja monet muut jutut käsittääkseni edustavat novellitaiteessa maailmanluokan huippua.

Koko elämänsä ajan Haanpäällä oli kaksi tuotantoa - julkaistu ja julkisuudelta kielletty. Juha Hurme sanoo näin -"Pentti Haanpää on niin etevä kirjailija ja niin hyytävän hyvää tasoa, että aika tulee aina häviämään hänelle painissa." Pentti Haanpää oli suomalainen merkittävä maailmanluokan kirjailija. Haanpään kirjalliselle taiteelle onkin leimallista sen omintakeisuus, kielen hyvä osaaminen ja suomenkielen taitava käyttö sekä kaunis ja  horjahtamaton tyylitaju. Pentti Haanpää katseli elämän tapahtumia ihmisten tasalta edestäpäin. Hän osasi katsella niitä myös sivuilta, kiertää tapahtumien taakse katsomaan ja nähdä tämän maailman toilaukset oikealla tavalla. Yksinäisyys, mietiskely, luonto, metsät ja järvet olivat hänelle läheiset ystävät. Ihmisiä hän ei niinkään kaivannut. Haanpää kirjoitti elinaikanaan noin 350 novellia ja kymmenen ja julkaistua romaania ja joitakin näytelmiä. Vuonna 1948 Pentti Haanpää palkittiin Pro Finlandia mitalilla.

Teksti Pauli Kinnarinen. kuvat arkistokuvia