Saaristoluonnon tuntija Hans Hästbackan viides valokuvanäyttely Haapajärvellä

Haapajärven kirjastossa on kesäkuun ajan esillä Hans Hästbackan valokuvanäyttely. Mukana on sekä mustavalkoisia että värikuvia, jotka on otettu 40 vuoden aikana eri puolilla Pohjanmaan rannikkoa. Näyttelyssä nähdään kuvia muun muassa Närpiön, Bergön, Norrskärin ja Valassaarten saaristoista.

– Näyttely kuvaa saariston vuodenkiertoa sydäntalvesta kevään, kesän ja syksyn kautta siihen hetkeen, kun uusi jää jälleen muodostuu. Esillä on saaristomaisemia, majakoita, eläimiä, kasveja ja tunnelmia, tiivistää Hans.

Hans kannustaa haapajärvisiä tutustumaan näyttelyyn ja nauttimaan kuvien tunnelmasta. Hänen mukaansa jokainen saa löytää näyttelystä oman suosikkinsa, eikä hän halua nostaa esiin mitään yksittäistä kuvaa.

– Tämä on viides näyttelyni Haapajärven kirjastossa. On mukavaa saada osallistua kaupungin kulttuurielämään, Hans sanoo.

Hans Hästbacka jälleen kerran veneretkellä saaristossa. Kuva Heimo Niinimäki.

Saaristolaisena yli 60 vuotta

Hans ei ole asunut saaristossa ympäri vuoden, mutta hänen perheellään on ollut sama mökki Närpiössä vuodesta 1962 asti. Mökin ostivat aikanaan hänen vanhempansa.

Närpiön saaristossa oleva mökki on ollut perhekunnan omistuksessa vuodesta 1962. Kuva Hans Hästbacka.

Hans on viettänyt mökillä eri pituisia jaksoja kaikkina vuodenaikoina, joten saariston rytmi on tullut hänelle hyvin tutuksi. Hän käy mökillä yhä säännöllisesti työmatkoillaan länsirannikolle.

Hansin suhde saaristoon rakentuu mökkielämän lisäksi veneilystä. Hän lähtee harvoin mökille tekemättä venematkaa Närpiön saaristoon. Saaristossa riittää aina uutta nähtävää ja kuvattavaa, ja samalla mukaan tarttuu usein ajopuita polttopuiksi. Nuorempana hän veneili usein jopa Norrskäriin asti, noin 80 kilometrin päähän. Nykyisin pisimmät retket suuntautuvat Bergön kivikkoiseen saaristoon, noin 40 kilometrin päähän.

Hansin saaristolaiselämään kuuluu myös ajopuiden tekeminen polttopuiksi. Kuva Helinä Hästbacka.

– Meren tuoksu, aaltojen ääni ja maisema, jossa saaret ja luodot kohtaavat meren, tekevät saaristosta ainutlaatuisen. Hansia kiehtoo myös maankohoaminen, jonka myötä uutta maata syntyy jatkuvasti.

Hansin mukaan saaristossa on vähitellen vakiintunut jako ihmisen ja luonnon välillä: sisä- ja välisaaristo palvelevat pääosin huvilaelämää, kun taas rauhoitettu ulkosaaristo kuuluu luonnolle.

Hansin mukaan 2000-luvun suurin muutos saaristossa on ollut lintujen väheneminen. Pienpedot, kuten minkki, supikoira, kettu ja näätä, ovat heikentäneet lintukantoja voimakkaasti. Aiemmin runsaslintuinen saaristo on hänen mukaansa muuttunut surullisen hiljaiseksi. Hän painottaa, että tilanteeseen pitäisi puuttua poistamalla pienpetoja, ja muistuttaa, että onnistuneita kampanjoita on jo toteutettu eri puolilla Suomea. Hänen mielestään se on myös ihmisen velvollisuus, koska pahimmat vieraslajit on alun perin tuotu saaristoon ihmisen toimesta.

Luontoon liittyvät asiat elämäntyönä

Hans opiskeli biologiaa Turun Åbo Akademissa, ja pian kiinnostava kenttätyö valtion kalatutkimuksessa vei hänet mukanaan. Hän työskenteli kalatutkimuksen parissa seitsemän vuoden ajan.

Sen jälkeen hän siirtyi freelance-toimittajaksi Yleisradion radioon ja televisioon luontokirjailijana ja asiantuntijana. Hän toimii edelleen asiantuntijana ruotsinkielisen radiokanavan Naturväktarna-ohjelmassa, joka vastaa suomenkielistä Luontoiltaa.

Hans kirjoittaa yhä säännöllisesti asiantuntija-artikkeleita neljään ruotsinkieliseen lehteen. Hän on toiminut myös luonto-oppaana, maailmanperintöoppaana ja kalastusoppaana. Nämä työt ovat jääneet vähemmälle pitkien työmatkojen vuoksi sen jälkeen, kun hän muutti Haapajärvelle vuonna 2016 nykyisen vaimonsa luo.

– Olen onnellisessa asemassa, koska olen saanut yhdistää luontoharrastukseni ja työni. Ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Tähän mennessä olen kirjoittanut seitsemäntoista luontokirjaa, joista kaksi on kaksikielisiä: Kivimaailman elämää ja Metsäpeurakirja. Muut teokset ovat ruotsinkielisiä. Lisäksi olen pitänyt lähes kaksikymmentä valokuvanäyttelyä. Koen, että kirjat ja näyttelyt ovat olleet työni mieluisia hedelmiä. Monimuotoisuus rikastuttaa ihmisen elämää, ei vain luontoa, Hans Hästbacka summaa elämäntyötään.

Haastattelu Juha Uusivirta