Ruuttusen tammasta soteen

Mielipidekirjoitus

Ruuttusen tamma oli tuomittu. Epäily oli, että tammaan oli iskenyt alueella riehunut hevosten näivetystauti. Eläinlääkäri määräsi Hilppa-tamman taivaallisiin hevos- joukkoihin. Omistaja pienviljelijä Sigfrid Ruuttunen löi kampoihin ja paikallisen väen tukemana tammaa puolustettiin. Tämähän ei sopinut valtaapitävien pirtaan. Ruuttunen pidätettiin ja määrättiin vietäväksi Ouluun. Nivalan asemalle kerääntyi 200 hengen väkijoukko vastustamaan pidätystä. Saipa siinä epäsuosittu vallesmanni Vahlgren ja vähäisemmätkin poliisit tuntea pulaliikkeenä tunnetun porukan voimaa. Kun jäyhät isännät kokivat virkavallan taholta epäoikeudenmukaista kohtelua, tarvittiin jopa sotavoimat taltuttamaan pula- tai konikapinana tunnettua liikehdintää.

Mutta miksi tämä Ruuttusen tamman perusteeton tappomääräys puhuttelee minua tänä aikana. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä niin kutsuttu soteuudistus hitaasti näivettää ja lopulta tappaa sairaat ja avuttomat tässä maailman onnellisimmassa maassa. Pikkuhiljaa viedään kaikki mahdolliset palvelut aina vain kauemmaksi. Vanhat ihmiset on tuomittu kotien yksinäisyyteen hiljaiseen kuolemaan. Eikä sekään, että jos sattuu pääsemään palveluasumisen piiriin, ole aina turvallinen ja inhimillinen ratkaisu. Niin paljon tulee esille epäkohtia ja laiminlyöntejä jatkuvasti.

Poliittiset päättäjät ovat luoneet meille tämän karmean soteuudistuksen. Tarvitsemmeko todella aluehallitusta, aluevaltuustoja, hallintoa hallinon perään. Eikö suoraviivaisempi malli toimisi? Mutta siinä tapauksessa jäisi moni ilman himoittua vallankäytön tuolia.

Kun kuuntelee ihmisiä, niin siellä on epätoivoa. Vihaakin, joka vielä on hallittavissa, jos päättäjät sen ymmärtävät ja tekevät inhimillisiä päätöksiä. Luulisi, ettei Suomella ole varaa antaa kansan enempää jakautua. Ei voi olla niin, että jatkuvasti viedään niiltä, joilla ei ole kohta mitään vietävää. Vain ihmisarvo.

Nivalassa oli jäyhiä ja oikeudentuntoisia miehiä ja naisia, jotka uskalsivat nousta vääryyttä vastaan. Kyseenalaistaa poliittisen eliitin sanelemiset. Mutta miten kävi Ruuttusen tammalle? Se sai elää vielä monta vuotta nauttien elämästään. Onpa sille pystytetty oma muistomerkkikin.

Mietin, olisiko meistä 70+ ikäisistä kapinaan. Onnuttaisiin rollaattoreilla ja muilla apuvälineillä tukkimaan Mannerheimintie. Olisihan se mukavaa, kun komeat poliisimiehet kantaisivat meitä hellästi pois. Elokapinan porukat puolestaan voisivat jalkautua palvelukodeissa elävien luo, tutustumaan niiden arkeen, jotka ovat heille mahdollistaneet hyvinvointivaltion ja makaamisen kaduilla.

Sirpa Koski