Riemuylioppilailla iloinen ja haikea jälleennäkeminen
Viisikymmentä vuotta sitten Haapajärven yhteiskoulusta ylioppilaaksi kirjoittaneet eli riemuylioppilaat olivat kunniavieraina lukion ylioppilasjuhlassa. Riemuylioppilaiden osallistuminen ylioppilasjuhlaan on ollut perinteenä Haapajärven lukiossa jo useiden vuosien ajan.
Riemuylioppilaiden puheen juhlassa piti Arja Kujanpää, joka on tehnyt Haapajärvellä elämäntyönsä luokanopettajana. Osa lakitettavista nuorista ylioppilaista oli ollut saattelemassa Arjaa opettajan työstä eläkepäiville, mikä teki juhlasta Arjalle vielä erityisemmän.
- Ylioppilasjuhla oli meille riemuylioppilaille mieleenpainuva ja meidät huomioitiin hienosti rehtorin, juhlapuhujan ja uuden ylioppilaan puheissa. Monille meistä riemuylioppilaiden rooli ja lämmin vastaanotto juhlassa tuli yllätyksenä, kertoo Arja ylioppilasjuhlan tunnelmista.
Ylioppilasjuhlan jälkeen rehtori Jari Saaranen esitteli riemuylioppilaille uutta valmistumassa olevaa K. J. Ståhlbergin koulua. Koululta matka jatkui Kumisevaan kylätalolle, jossa ruokailun jälkeen siirryttiin vanhojen valokuvien kera muisteluihin ja kunkin elämäntarinaan. Kielilinjan sieluna ollutta opettajaa Fjalar Marttilaa muisteltiin lämmöllä ja Kekkosen pariskunta Ritva ja Seppo oli monien muistoissa päällimmäisenä opettajakunnasta. Etelä-Suomi ja Oulun seutu oli tullut monen asuinpaikaksi opiskelujen jälkeen. Haapajärvellä riemuylioppilaista asuu edelleen puolen kymmentä.
- Meitä oli paikalla 24 riemuylioppilasta. Muutamille oli tullut esteitä ja he eivät päässeet juhliin, vaikka olivat ilmoittautuneet. Kaiken kaikkiaan meitä kirjoitti vuonna 1975 ylioppilaaksi 58 nuorta. Tuolloin meillä oli lukiossa kolme linjaa: kieli-, reaali- ja matematiikkalinjat. Eri linjoille olimme jakaantuneet aika tasaisesti ja kaikilla linjoilla oli suurin piirtein sama määrä oppilaita. Matikkalinja oli poikapainotteinen ja kielilinjalla oli enemmistö tyttöjä, muistelee Arja tuolloista lukio-opiskelua.
- Jälleennäkemisen riemu, joka osalla tapahtui viidenkymmenen vuoden jälkeen, oli koskettavaa. Osa meistä on pitänyt yhteyttä vuosikymmenten varrella säännöllisesti. Mutta vuosikymmenet olivat tehneet tehtävänsä ja tunnistaminen oli joidenkin osalta itse kullekin vaikeaa. Monesta pitkä- ja tummatukkaisesta nuoresta miehestä oli tullut lyhyt- ja vaaleatukkaisia vanhempia miehiä. Hiusmuoti oli muuttunut vuosikymmenten vieriessä. Yhteydenpito kotipitäjään oli monella harventunut varsinkin vanhempien poismenon jälkeen, mutta kaikille löytyi kumminkin vielä yöpaikka sukulaisista täältä Haapajärveltä, kuvaa Arja ylioppilaiden jälleennäkemistä.
Teksti Juha Uusivirta, kuvat Jari Saaranen ja lukio