Pulamiehet ja Hilppa-tamma

Suomeen iski 1920-luvulla yleismaailmallinen talouslama ja katkaisi taloudellisen kasvun. Laman vaikutuksen seiurauksena tuottajahinnat alenivat ja puun kantohinta romahti. Metsätyöt vähenivät ja palkat laskivat. Ongelmaksi muodostuivat deflaatio-oloissa korkeaksi jäävät reaalikorot, jotka olivat vaikeuttamassa maaseudun velanmaksukykyä aiheuttaen pakkohuutokauppoja. Eniten tilanteesta kärsivät vahvasti maito- ja myös metsätaloudesta elävät maanviljelijät. Pankit alkoivat perätä nopeasti saataviaan ja sääliä ei tunnettu. Suuretkin tilat joutuivat vasaran alle ja perhe taivasalle. Kotieläimet ja omaisuus pakkohuutokaupattiin. Pula-aika ja pakkohuutokaupat jättivät Pohjanmaalle, erityisesti Keski- ja Pohjois Pohjanmaalle hyvän kasvualustan pulaliikkeelle. Haapajärveä pula-aika runteli rankasti.. Vasaran alle joutui pakkohuutokaupoissa vuosien 1928-1936 aikana 53 tilaa. Koko Haapajärven kilhlakunnassa tuona-aikana myytiin pakolla 532 maatalouskiinteistöä. Joten maaperä katkeruudelle oli valmis. Maanviljelijät olivat taanneet toinen toistaan ja kun yksi talo kaatui, kaatui kohta toinenkin. Suomessa joutui vuosina 1928-1936 aikana yli 15 000 tilaa pakkohuutokauppaan. Maanviljelijät alkoivat järjestyä pulaliikkeiksi. Pulaliikehdinnästä muistetaan erityisesti Nivalan konikapina ja Sigfirid Ruuttusen Hilppa-tamma.

Suomeen syntyi vuosina 1931-192 kolme pulaliikehdinnän keskusta. Varsinainen liikeelle lähtö alkoi Varsinais-Suomesta. Syntyi Loimaan liike, talouspulan vastustamisliitto ja maksunlakkautusliike eli vararikkoliike. Viipurin läänissä toimi maakuntain liike eli toiselta nimeltään remonttiliike tai Viipurin liike. Oulun läänissä, Kalajokilaaksossa pääpaikkoja olivat Nivala ja Ylivieska ja Oulujokilaaksossa Muhos. Kalajokilaaksossapulamiehet vaativat vuosina 1931-1932 toimeenpantujen pakkohuutokauppojen lopettamista. Lainojen koron alentamista, velkojen vakauttamista ja virkamiesten palkkojen alentamista. Apua hätään toivottiin erityisesti maalaisliitolta ja Kyösti Kalliolta. Apua ei tullut ja pulamiehet leimasivat maalaisliiton "manttaalipösöjen" puolueeksi. Pulaliike oli aidosti hätään joutuneiden ihmisten hätähuuto, eikä sitä voi rinnastaa mihinkään muuhun poliittiseen liikehdintään. Pakkohuutokauppoja vastustettiin monella eri tavalla. Pulamiehista osa oli hartaita körttejä ja niimpä avuksi otettiin virret, joita veissattiin pakkohuutokauppojen ja muoden väenkokousten yhteydessä. Hartaasti veisaamalla vastustettiin viranomaisten toimintaa. Pulamiehiä alettiin pidättämään ja vietiin vangittavaksi. Konikapinan yhteydessä pidätetiin 232 miestä, joista 19 miestä joutui Oulun lääninvankilaan.

Hilppa-tamma on eräs Suomen historian tai ainakin Pohjanmaan historian kuuluisin hevonen. Hilppa-tamman vuoksi on pidätetty 234 miestä. Istuttu vankilassa ja pidetty seuroja ja veisattu voimallisesti virsiä ja pidetty kokouksia. Hilpan vuoksi on perustettu yksi poliittinen puolue ja Hilpasta on tehty näytelmiä, ooppera ja elokuva. Liikuteltu armeijan joukko-osastoa. Kapteeni Nikke Pärmin johtama komppania siirtyi junalla Oulusta Nivalan asemalle paikalla olevien poliisivoimien avuksi. Haapaveden piirieläinlääkärinä toiminut Jääkärieläinlääkintämajuri Kaarlo Engelberg määräsi nivalalaisen pienviljelijän Sigfrid Ruuttusen Hilppa-tamman lopetettavaksi näivetystaudin vuoksi kesällä 1932. Hilppa ilmeisesti oli aliravittu mikä johtui sen vuoden huonosta sadosta. Lisäksi tamma oli tiineenä. Engelbergin sihteerinä toimineen nivalalaisen mukaan paikkakunnalla uskottiin ratkaisussa olleen mukana myös paikallispoliittisia näkökohtia. Sigfrid Ruuttunen ei suostunut viemään tervettä tammaa lopetettavaksi. Ruuttuselle tästä syystä määrättiin niskuroinnista 800 markan sakko. Sakko oli niin suuri, että Ruuttunen olisi joutunut myymään koko karjansa. Ruuttunen päätti sovittaa rangaistuksen vankilassa. Uskovaisen vanhan miehen vankilatuomio oli Nivalan ja Kalajokilaakson miehille kauhistus. Kylän väki ymmärsi tilanteen ja Ruuttusen sakot päätettiin maksaa yhteisellä keräyksellä.

Nimismies Bertel Vahlgren ei kuitenkaan suostunut minkäänlaisiin sovittelu yrityksiin. Ruuttusen oli määrä mennä kärsimään vankeuteen 40 päiväsakkoa, jotka hän oli kieltäytynyt maksamasta perusteettomana pitämästään pidätyksestä. Noin 200 hengen väkijoukko mukiloi epäsuosittua nimismies Bertil Vahlgrenia ja muita poliiseja. Väkijoukko kuljetti Ruuttusen asemalta pois pyörän tavaratelineellä. Nimismies ei onnistunut Ruuttusta pidättämään vaan hän pyysi sotaväkeä viemään pidätykset loppuun. Kapteeni Pärmi käski asemalle kokoontunutta väkijoukkoa hajaantumaan ja käski kiinnittää panosvyöt tavaravaunuissa oleviin konekivääreihin. Väkijoukko asemalla hajaantui. Pärmin komppania marssi kolmen kilometrin päähän Kuoppalan tilalle, mihin pulamiehet olivat linnoittautuneet. Tilanne laukesi rauhanomaisesti yli 200 miestä, naista ja lasta pidätettiin kapinahenkisinä ja pulamiehet tuomittiin. Kahdeksan heistä sai kahden vuoden kuritushuonetuomion. Presidentti Svinhufvud kuitenkin armahti heidät vuoden 1933 jouluksi. Tamma Hilppa eli vuosia tapauksen jälkeen. Konikapinaa seuranneena kesänä pidetyillä elojuhlilla oli Hilppa-tamma kunniaviraana. Juhlayleisö sai katsella kuuluisaa hevosta yhden markan maksusta. Hilpassa ei näivetystautia ollut ja näin Hilppa maksoi sakkovelkansa suomen valtiolle hengestään. Sigfirid Ruuttusen omistama Hilppa-tamma on ainoa suomenhevonen, joka on maailmanhistotriassa aiheuttanut talonpoikaiskapinan. Padinkiin on vuonna 2005 pystytetty Hilippa-patsas, Suomen hevosen ja konikapinan kunniaksi. Kapinaviikko Nivalassa on kotiseutuviikko.

Teksti Pauli Kinnarinen
Hilppa-patsaan kuva Nivala-Seura ja kuvituskuva Haapajärvi-Seuran kotiseutuarkisto

Lähteitä: 
Lempi Linna - Konikapina
Ilmari Luhtasela - Pula ja kapina.
Reijo Perälä - Pontevia Pohjalaisia
Pentti Haanpää -Tulenkantaja-lehden tarinat, Pulamiehet puhelevat ja Pulamiehet lähtevät liikkeelle.