Pentin puuhia

Aattelin raapaista vähä kuulumisia pitkästä aikaa.  Palijo tuolla tien päällä tullee kyselyjä, että mikä meikäläiselle on tullu, ku kuono on pysynyt kiinni. Oon pitäny semmosta somepaastua, emäntä kyllä painostaa minua vähän toisenlaiseenkin paastoon. Ruokakupin tilanteesta sen hokasee. Oon muka liian hyvässä lihassa. Jos en oisi tämmönen herrasmieskoira, niin voisin vähän vihijasta sillekin samasta asiasta. Mutta lie paras pittää mölyt mahassa, jos aikoo tämän huushollin niukkoja sapuskoita jatkossa saaha.

Kesä mennä huilahti helteessä. Makkoilin pääasiassa varijossa ja haukuin ohikulkijoita. Meni siitä muutama säpäkkä koiratyttökin, mutta paastua vaan.

Syksyhän se on armottomalle jäniskoiralle parasta aikaa. Tosin vanahemmiten on tuo sohova kylyminä aamuina houkutteleva paikka. Nuo ihimisporukat meinaa vaan liian aikasi mulle remmiä kaulaan laittaa ja eiku tien päälle. Onkoha olemassa tahua jolle vois tästä kurijuuvesta valittaa. Joku koirien oikeusapuhenkilö?

Tosipuhheessa meikäläisellä on iha lokoset olot. Melekein ku niillä kansanevustajilla. Palakka juoksee ja palavelu pelaa. Oiskoha mulla mahiksia semmoseen virkaan. Emäntä heti torppasi ja sano, että elä unta nää, koirana on helepompaa.

Että tämmöstä mulle kuuluu. Haastellaan ja haistellaan, ku satutaan baanalla vastaan.

PENTTI BEAGLE JA EMÄNTÄ (Sirpa Koski)