Myrskyssä

Elämme myrskyn keskellä, suuret ja vihaiset aallot lyövät joka puolelta. Lintukoto on hajalla, sen myötä ihmisten perusturvallisuus on murtunut. Ikkunastani katselen, miten naakat ja varikset ovat valloittaneet pikkulinnuille tarkoitetun syömäpaikan. Röyhkeästi ne ajavat muut pakosalle.

Miten oiva kuvaus se on nykymenosta. Vahvat runnovat heikompiaan.

Mihin voi enää luottaa. Sodan rummut soittavat yhä lähempänä meitäkin. Arvot, jotka ovat tätä kansaa kannatelleet on hylätty. Missä on kunnioitus ja huolenpito niitä ihmisiä kohtaan, jotka raatoivat tämän hyvinvoinnin eteen. Heille ei riitä kohta enää murujakaan hyväosaisten pöydiltä.

Yhteiskunnan heikommat ovat suuressa ahdingossa ja tarjotaanko lääkkeeksi vain leipää ja sirkushuveja. Alkoholijuomien kotiinkuljetusko ratkaisee vakavat päihde-ja huumeongelmat. Ymmärrän monien lapsiperheiden hädän, kun ennestäänkin pahoinvoivan perheen elämä suistuu vielä enemmän raiteiltaan.  Saamme kuulla tyhjiä puheita ja lupauksia jatkuvasti.

Ei ihme, että usko elämään ja lupauksiin katoaa. Toivottomuus on se, joka lopullisesti pimentää ja upottaa tulevaisuuden näkymät. Ehkä lopullisesti. Moni varmaan ajattelee psalmin sanoin:" Jospa minulla olisi siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon." 

Mutta on olemassa toivo, joka ei katoa. Sana, joka ei muutu ajan myrskyjen raivotessa, ei ihmisten vaatimusten pakosta. Se pysyy vahvana ja se on pelastusrengas, jonka avulla pääsemme kaiken keskellä tukevalla pohjalle.

Tulee kevät. Aurinko paistaa ja sulattaa routaa. Jospa se sulattaa meitäkin pitkän talven jälkeen. Näkemään nekin, jotka tarvitsevat apua. Saman psalmin 55, lopussa on tienviitta, joka näyttää suunnan, mihin mennä.

"Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua." Tartutaan siihen lupaukseen!

Sirpa Koski