Marraskuun Pentti

Pelottaa tämä talaven tulo. Niiku näkkyy tuosta etellisen talaven kuvasta, niin meikäkoira sai vaan kuono lumisena katella tuppaan. Istuivat pöyvän ääressä ja varmaan suupielet rasvaa tihkuvina vetivät herkkuja napaansa. Vaikka kui yritin näyttää näläkään ja kylymään menehtyvältä, ei mittää vaikutusta. Meinasin, että pittääkö ottaa yhteyttä elsuun. Ja huusin kurkku suorana, niin että emäntä viimein tuli hakkeen sisälle.

Kehtasi vielä marista, että muka en varttia jaksa pihalla olla. Mutta eihän mulla oo kellua, mistä aikaa kahtua. Maha se on paras mittari ja se sannoo, että sapuskaa ei tule tarpeeksi nopiasti. Yritti se emäntä sitte hyvitellä ja kehu, että olen tämän huushollin paras koira. Ja nauro päälle kummasti. 

Sittehän minä hokasin, että eihän meillä oo muita koiria. Että se osaa joskus ottaa kuonoon, tuo pienen biikelin sorsiminen. Mutta kylläpä minäkin vielä jotain jäynää keksin. Niin totta kuin nimeni on Pentti, viralliselta nimeltä Sutinan Varmanakki.

Terv. Pentti (ja Sirpa-emäntä)