Lokakuun Pentti
Nyt seuraa sarijassa pienen peeklen kärsimyksiä, yks pahimmista tappauksista. Oli yks pääsiäisen aika ja istuttiin kaikessa rauhassa nyt etesmenneen syvänystäväni Huukon kaa Purhon sohovalla. Ja eikö emäntä, ja täysin ilkeilläkseen, keksi, että meistä sais hyvän näköset rullit.
En kiistä sitä, että me ollaan hyvännäköset. Mutta kyllä paremmin rulliksi sopis eräs, jonka nimiä en mainihe. Kotirauhan takia sitä joutuu alistummaan melekosiin temppuihin. Ja sitten se kietas meijän päähän huivit, niin että meinas henkiriepua ahistaa. Otti kameran ja sano, että olokaapa oikein ilosen näkösiä. Kahtokaapa meikäkoiran naamaa! Että näytänkö iloselta?
Kyllä maalimanranta on joskus liian kova pienelle koiralle. Ja ikävä välillä on kova kaveriani Huukua, monet hyvät jekut tehtiin ja naurettiin emännän selän takana.
Mutta parempi pittää niistä kuono soukalla, ettei tule jäläkiselevittelyitä.
Ylöskirjasi emäntä Sirpa Koski