Kiuruveden Elvis saapuu Haapajärvellekin

Kiuruveden yläasteella olevan pojan äiti alkoi ihmetellä pojan ja hänen kavereidensa puhetta, että Elvis tulee kaupunkiin. Vähitellen äidille selvisi ettei kyseessä ollutkaan mikään vitsi. Nuorten arjessa läsnä oleva tuttu opettaja kuuluu yhtyeeseen ja joka onkin tämä Elvis. Ja Elvis olisi ihan oikeasti keikalla kaupungilla. Voi hurja sitä ihmettelyä. No, mitä sitten tehdään? Ei muuta kuin selvittämään mitä, missä ja milloin. Pojat autoon ja kaikille vähän parempaa seppälää päälle. Nyt lähdetään katsomaan Elvistä.

Kun nuorille selvisi, että tapahtuma todella oli olemassa, oli siinä jo kerrakseen ihmeteltävää. Tiskillä opeteltiin tilaamaan cokikset ja sitten etsittiin sellainen paikka josta näkisi hyvin lavalle. Pieniä asioita aikuiselle. Nuorelle ehkä vähän suurempia. Kuinka tällaisessa paikassa ollaan? Mitä täällä tehdään? Saanko minä olla täällä? Sellaisistakin hetkistä maailma vähitellen laajenee. Kun bändi alkoi soittaa ensimmäisiä tahteja äiti mietti hetken kestävätkö heidän korvansa siinä kaiuttimien vieressä. Kestiväthän ne. 

Ja sitten tuttu opettaja nousi lavalle. Siinä kohtaa tapahtui jotakin kiinnostavaa. Koulun maailma ja tämä toinen maailma törmäsivät toisiinsa. Se ihminen jonka nuoret olivat tottuneet näkemään koulussa aivan tietyssä roolissa olikin yhtäkkiä lavalla. Musiikki vei, bändi soitti ja mies heittäytyi. Toinen pojista jammasi innokkaana. Toinen taisi lähinnä hävetä jammaavaa äitiään. Menevä musiikki, hieno keikka ja livemusiikin voima. Sydäntä silitteli. Ja sitten kesken kaiken äidillä läikähti jokin sydämessä. Liikutuksen aalto hulvahti yli ja huomasin kyyneleet vierivät poskella. 

Myöhemmin äiti ehkä ymmärsi vähän paremmin. "Me puhumme lapsille ja nuorille paljon rohkeudesta. Sanomme, että pitää uskaltaa olla oma itsensä. Ettei pidä välittää liikaa muiden mielipiteistä. Että jokainen on arvokas sellaisena kuin on. Hyviä sanoja. Mutta nuoret katsovat vielä enemmän kuin kuuntelevat. He katsovat meitä aikuisia ja rakentavat samalla kuvaa siitä millaista aikuisuus on. Saako aikuinen innostua? Saako mies heittäytyä? Saako olla näkyvä, hassu, taitava, keskeneräinen, äänekäs, herkkä, erilainen? Saako tehdä jotakin vain siksi, että rakastaa sitä? Ja ennen kaikkea: uskaltaako ihminen todella olla oma itsensä silloin, kun muut katsovat? "

Äiti puki vielä tunteitaan ja kokemustaan sanoiksi. "Edessäsi ovat vuodet jolloin maailma yrittää monella tavalla kertoa sinulle millainen sinun pitäisi olla. Mikä on noloa. Mikä on hienoa. Miten pitäisi pukeutua, puhua, näyttää, pärjätä ja kuulua joukkoon. Toivon, että kaiken sen keskellä kohtaat aikuisia jotka näyttävät sinulle myös toisenlaista mallia. Sellaisia, jotka uskaltavat innostua. Jotka tekevät itselleen merkityksellisiä asioita vaikka joku toinen pitäisi niitä hassuina. Jotka uskaltavat astua näkyviin. Jotka eivät ole kadottaneet itseään aikuisuuden roolien alle."

Nyt myös Haapajärvellä on mahdollisuus kuunnella Elvistä eli Pasi Pehkosta ja hänen yhtyettään Elvis4ever, kun he tulevat esiintymään MyPubiin lauantaina 5.12. illalla.

Teksti Milla Keränen 
Kuva Pasi Pehkonen