Kirkonsanomaa sekä uskomuksia, tietäjiä ja voimanpesiä Haapajärvellä

Taikauskoa esiintyi Haapajärvellä vielä 1870-luvulla monilla elämänalueilla. Kansan sivistys oli nimitys tai käsitys, jota moni ei tuntenut. Asukkaiden henkinen tila oli huonompi kuin niukka taloudellinen tilanne. Lukutaitoa papisto opetti väsymättömästi välillä ankarallakin kädellä ja se olikin aika yleinen. Kirjoitustaito oli harvinainen.

Lukutaitoa oli, mutta luetun sisällön ymmärtäminen ja käsittäminen oli vaikeata ja vastaukset olivat sen mukaisia. Kun poikien rippikoulussa kysyttin, että missä Jumala oli silloin kun Hän ei ollut maassa eikä taivaassa? Vastaus oli, että "Pukkilahella kalassa". Mikä on Jumalan luomista kappaleista kallein? Ja vastaus "Erkkiläntalon silkkimusta ori". Kysyttiin vielä, että onko muuta? Vastaus oli, että "on, Repolan Valakko".

Kuka on lähimmäisesi, kysyttiin rippikoulussa pojilta. Vastaus oli, että "en minä sitä kaikkien kuulle sano". Rovasti vaati tiukasti pojalta vastausta, kuka? No, vastaus tuli lopulta, että "ompahan vaan muuan tyttö tuosta Haarapuhosta". Tyttöjen rippikoulussa rovasti kysyi, että mikä on kallein asiamme? Vastaus oli "että me naiduiksi tulisimme". Rovasti ällistyi ja piti saarnan.

Rovasti kysyi Jeesuksen opetuslasten tehtävistä. Eräs tyttö viittasi ja vastasi opetuslasten olleen Jeesukselle etupäässä vastuksina. Rovasti naurahti ja kertoi opetuslapsilla olleen muitakin tehtäviä.

Menneinä vuosisatoina elämässä tarvittavia toimia ja ratkaisuja ohjailivat paljolti jokapäiväisen leivän saanti, työssä hankittu tietämys ja taito. Myös luonnon tuntemusta ja elämän tuomaa kokemusta tarvittiin. Toiseksi sukupolvelta toiselle siirtyvä menneisyyden perimätieto, joka siirtyi sukupolvelta toiselle iltapuhteella pirteissä kerrottuina tarinoina. Tarinat liittivät ihmiset toisiinsa sitoen heidät yhteisöön uskomus- ja tarinaperinteen kautta.

Kirkkokansan uskomukset kohdistuivat jumalapalveluksen tiettyihin osiin. Ehtoollisvälineillä uskottiin olevan mahtavia taikavoimia. Eräs haapajärvinen mies oli tuonut kirkosta rippileivän suussaan, asettanut sen maaliksi ja ampunut siihen pilkkaa, "että sitte osuu, jos mihin kun siihen ampuu". Monet tarinat jäivät elämään, toiset eivät. Kirkolle erilaiset taikamenot olivat kauhistus ja niiden vastapainoksi ihmisille kerrottiin Jumalan ihmeteoista. Kristinuskon ajatukset ja opetukset sekä taikausko kulkivat kansalaisten parissa käytännössä rinnakkain. Haapajärvellä innostuttiin 1905-vuoden suurlakosta, ja Haapajärven miehet pystyttivät punaisenlipun silloisen kunnantalon (huoneen) katolle. Vaurio sai tietää, että miehet tulevat pappilaan. Rovasti Vaurio lähti karkuun ja pakeni reellä paikalta koska luuli miesten tulevan häntä tappamaan. Vaurio oli epäsuosittu kirkkoherra. Miehet pistivät punaisen lipun Laurikkalan pappilan katolle.

Kirkkoherra Waurio

Uskomuksia ja tarinoita

Haapajärvellä kuten muuallakin on ja on ollut erilaisia uskomuksia. Uskomusperinnettä ovat yliluonnolliset kokemukset, joko omat tai tuttavien kokemat, ja enteet. Haapajärvellä koiran ulvonta merkitsi jonkun hukkumista. Metsälinnun pihalle tulo tiesi kuolemaa.

Piru, jota Haapajärvellä nimitettiin: "Vanhaksi Eeraksi" tai "Vanhaksi Erkiksi" tai "Vanhaksi Eeroksi." "Vanha Eero" oli mellastanut ja ilmestynyt joskus pyhätyöntekijän työkumppaniksi. Ihminen voi joutua "pirun kelekkaan," joko kyytiin tai vetäjäksi. Uskomuksen mukaan Haapajärvellä on puolestaan hyvä haltija, jokaisessa paikassa missä vain on tulisija, niin taloissa, riihissä, saunoissa, navetoissa, metsäpirteissä kuin tervahaudoillakin.

Jännittäviä tarinoita olivat kertomukset, joissa puhuttiin: kirkonväestä, kettisistä, penttahiittisistä tai muista eriskummallisuuksista. Tarinoita kerrottiin valekuolleista ja kauhujuttuja levottomista vainajista ja kummituksista. Tarinoille on ominaista vainajaperinteen runsaus. Oli nähty rauhattomia vainajia, jotka kummittelevat kuoltuaan ja ilmestyvät eri syistä tuttavilleen ja sukulaisilleen. Voimakas on alueella näkijäuskomus. Näkijäksi kehittyy, tai on vaarassa joutua, sellainen henkilö, joka käsittelee varomattomasti vainajalle kuuluneita esineitä tai muuten säikähtää kuollutta.

Tietäjiä ja noitia

Haapajärvellä on entisaikaan elänyt henkilöitä, joiden hallussa kerrottiin olleen yliluonnollisia taitoja ja taipumuksia. Niiden olemusta on nykyihmisen vaikea käsittää, mutta monien aikalaisten omat kokemukset osoittavat, että kuviteltuja ja olemattomia nämä lahjat eivät useinkaan ole olleet.

Haapajärvellä vaikutti aikanaan useampia tietäjiä ja kansanparantajia. Kuuluisimpia heistä olivat Esajas Petterson eli Ampu Ukko Kuonalta, Pesälän Ukko, Kainuun tietäjä eli Taneli Kainuunmaa, Paanas Kusti (luultavasti Matti Parttimaa), Jaakko Palsamäki eli Puron Jaako, sekä Jaakon tytär Hilda Palsamaki Nokkouden kylältä. Harjunniemessä asui Viklo niminen pahantapainen noita.

Ampu-Ukko asui Kuonankylällä. Hänen luonaan käytiin Lestijärveltä, Pihtiputaalta ja Viitasaarelta asti. Potilaansa hän kylvetti lähdevedellä ennen kuin aloitti parannustoimet.

Kainuun Äijää eli Taneli Kainuunmaan kodissa oli parannettavia lähes joka päivä. Hän paransi mielenterveysongelmista kärsiviä ja oli erittäin taitava käsittelemään ja korjaamaan luu- ja lihasvikoja. Tanelilla oli myös eläinlääkärin taitoja ja häntä käytettiin eläimiä hoitamassa lähipitäjissäkin.

Vanhoissa kyläyhteisöissä tietäjien toimenkuvaan kuuluivat lääkärin ja poliisin toimet. Puron Jaakon apua ja taitoja tarvittiin "vaivan alle" joutuneiden ja erilaisten silmä- ja ihottuma vaivojen parantamisessa. Häntä tarvittiin myös erilaisissa omaisuusrikosten ja karjavarkauksien selvittelyissä. Sekä "metänpeittoon" joutuneiden eläinten etsinnöissä. Puron Jaakon kuningaskertomuksena tietäjänä olosta voi pitää kertomusta Helsingin matkasta. Parannusta tarvitsi helsinkiläinen pappi, joka oli säikähtänyt kuollutta haudalla ja ruvennut näkemään pikku-ukkoja. Lääkäreiltä ei apua vaivaan löytynyt. Pappi sai tietää Puron Jaakosta ja pyysi Jaakkoa Helsinkiin. Jaakko meni Helsinkiin. Lakissa oli kirjoitettu miehen tunnistamiseksi suurilla kirjaimilla lappu: - Jaakko Palsa tietäjä Haapajärvi. Jaakon kyvyillä pappi parani ja vahvana todisteena Puron Jaakon kyvyistä olivat papin Jaakolle lähettämät joululahjat.

Haapajärvellä Harjunniemessä asui ja vaikutti 1800–luvun lopulla Harjun Viklo niminen pahantapainen noita. Viklo liikkui talojen navetoissa trullin töissä. Erään pääsiäisen aikaan Jaakolan talossa pantiin vahdit noitaa varten. Ja niin kävi, että hämärissä jäätä pitkin Jaakolaan tulossa oleva Viklo napattiin kiinni. Miehet pistivät pitkän seipään turkin hihoista läpi ja Viklo kasteltiin avannossa. Jaakolan silloinen isäntä yllytti kastelemaan noidan kolme kertaa, "sillä kolomesti se Viklokin temppunsa tekkee". Ja niin tehtiin. Viklo-noita joutui kävelemään kolmisen kilometriä kevät pakkasessa kotiinsa Harjunniemeen ja jäätyi niin pahasti, ettei kotiväkikään ollut miestä tuntea.

Voimamiehiä ja -naisia

Ennen Juho Jaakonahon aikaa Haapajärvellä kuuluisimmat voimamiehet olivat veljekset Otto ja Elijas Herranen. Otto Herranen tunnetaan myös nimella "Antin Otto." Hänen sanottiin olleen kolme kyynärää kuus tuumaa pitkä mies, eli 196 senttimetriä pitkä voimamies. Voimiaan Otto näytti nostamalla ilmaan suuren kivitahkon. "Kyllä siinä miesten silmät suureksi meni, kun Otto sen nosti." Otto nosti yksin tukin tyvestä, kun puun latvapuolella piti olla kolme miestä nostamassa. Otto oli myös pelätty häätalojen järjestysmies. Eljas Herranen ei paljon velipojalleen hävinnyt. Erkkilän talon rengin "Halmeen Pikku-Ukkona" tunnetun miehen sanottiin kiven kannossa vastanneen kahta Reisjärven vahvinta miestä. Haapajärvellä on vaikuttanut myös Eljas Harmaala niminen erittäin voimakas mies.

Voimamiesten ohella kerrotaan myös tarinoita voimanaisista. Ampulan emäntä kantoi noin 80 kilon tarakan Pesälän rantaan. Hän souti sieltä Ampulan rantaan ja kantoi tarakan kotiinsa. Karoliina Hautamäen kerrotaan kyenneen nostamaan kärrynrattaat. Kaisa Eerola nosteli 60 kiloa painavia maito- ja kerma-astioita meijerillä. Iida Korkeakoski Iivarintalon emäntä oli kuuluisa voimistaan. Hän teki samoja töitä kuin miehetkin ja kovan työn ohessa Iida-emäntä pyöräytti maailmaan yhdeksän poikaa ja kuusi tytärtä. Huonon käytöksen takia emäntä paiskasi monta kulkumiestä pihalle niin, että ovipielet rytisi. Eräs savenajossa ollut mies rupesi kehuskelemaan voimillaan – "ei nainen pärjää, jos koitetaaan". Mies esitti emännälle Iivarin tuvassa haasteen. "Mikäs siinä": vastasi Iida, sieppasi miestä käsivarsista kiinni ja nosti seinälle naulaan. "Siinä on Iivarintalon uusi seinäkello": tuumasi Iida-emäntä.

Pauli Kinnarinen
Kuvat Haapajärvi-Seuran kotiseutuarkisto
Lähteinä käytetty muun muassa Haapajärven kirjaa