Kirjailija-toimittaja Milla Ollikainen: Inspiraatiota ei voi jäädä odottelemaan
- Tällä hetkellä kirjoitan yksin kolmatta osaa dekkarisarjaan, jota tein aiemmin ex-puolisoni Aki Ollikaisen kanssa yhdessä. Siitä on tarkoitus saada ensi vuoden alussa valmiiksi versio, jota sitten vielä hiotaan. Kirja ilmestynee kesän kynnyksellä, paljastaa kirjailija ja toimittaja Milla Ollikainen os. Lehtinen.
Milla on kotoisin Haapajärveltä. Vuonna 1993 lukion jälkeen hän opiskeli Haapaveden opistossa vuoden ja sieltä sitten pääsi Jyväskylän yliopistoon lukemaan journalistiikkaa. Opiskeluvuodet hän vietti Jyväskylässä ja Helsingissä.
Milla on työskennellyt uransa aikana Haapajärvellä Maaselässä, Turun Sanomissa, yhden kesän Hesarissa, Ilta-Sanomissa, Luoteis-Lapissa ja viimeiset kymmenen vuotta Seurassa.
- Olen kirjoittanut kolme dekkaria yksin ja kaksi entisen puolisoni kanssa. Lisäksi olen tehnyt pari true crime -kirjaa. Viime keväänä ilmestyi ensimmäinen kaunokirjallisempi teokseni, Mathilda-niminen romaani, joka kertoo pääasiassa Eliel Saarisen ensimmäisestä vaimosta Mathildasta. Toki jonkin verran toisestakin eli Lojasta.
Biofiktiivisen romaanin pohjana ovat elämäkerralliset faktat.
- Mathilda on lempiteokseni omista kirjoistani. Sain kirjoittaa sitä vapaammin niin kuin itse halusin. Dekkareita on tehtävä enemmän lukijaa ajatellen ja pysyttävä lajityypin rajoissa juoni mielessä.
Kirjoittaminen on prosessi, jossa tunnelmat vaihtelevat.
- Minusta vaikein vaihe on kirjan rungon saaminen kasaan, niin että sen rakenne ja pintajuoni on ehyt. Sen jälkeen alkaa nautinnollisempi vaihe, jossa voi keskittyä tekstin lihottamiseen ja muokkaamiseen. Inspiraatiota ei voi jäädä odottamaan, se on vanha ja pätevä viisaus. Yritän olla kurinalainen mutta aina se ei onnistu.
Viimeiset kymmenen vuotta Milla on työskennellyt Seura-lehdessä.
- Tykkään olla Seurassa töissä, työ on monipuolista ja työyhteisö mukava ja hauskakin. Teen eniten henkilöhaastatteluja, mutta välillä myös ajankohtaisia juttuja, kertoo Milla.
Kirjan kirjoittaminen ja lehtijutun tekeminen eroaa toisistaan.
- Lehtijutun on useimmiten oltava valmis hyvin tiiviillä aikataululla. Eli deadline on pian ja sitä on myös noudatettava. Juttu tehdään monesti tiettyyn formaattiin, eli lehdessä on juttutyyppejä, joilla on omat vaatimuksensa. Toimittaja ei ole toimituksessa yksin, vaan jutuista keskustellaan etukäteen ja kirjoittamisenkin aikana.
Milla myöntää, että kirjaa kirjoittaessa on monesti yksinäinen olo, ja pitää itse tietää, mitä on tekemässä. Vaikeinta on pitkäjänteisyys ja itsen ohjaaminen.
- Kirja ei koskaan synny hetkessä, eikä voi tietää, millainen siitä lopulta oikeasti tulee. Kirjoittaminen on monesti aika totista puurtamista, mutta on siinäkin ilon hetkensä, varsinkin silloin joskus kun se tuntuu sujuvan kuin itsestään.
Milla itse sekä lukee että kuuntelee kirjoja.
- Kaikki kirjat eivät minusta oikein sovi kuunneltaviksi. Esimerkiksi sellaista oikein taidokasta tai kaunista kaunokirjallista tekstiä pitää saada lukea paperilta, kuunneltaessa se tuntuu menevän ikään kuin hukkaan. Viihdekirjat ja esimerkiksi elämäkerrat sopivat hyvin kuunneltaviksi.
Millasta hienointa lukiessa on, kun joku on osannut sanallistaa ja kuvata jonkin itseä vaivanneen, epämääräisen tunteen tai ajatuksen. Silloin tulee fiilis, että ei ole yksin maailmassa.
Milla ei ole erityisen huolissaan lukutaidon rapautumisesta.
- Kirjailijana olen tietysti huolissani siitä, jos kirjoja luetaan vähemmän ja lapset ja nuoret eivät enää niistä innostu. Toinen kysymys on sitten se, millaista lukutaitoa tulevaisuudessa tarvitaan. Tärkeintä on, että ihmiset pystyvät toimimaan yhteiskunnassa keskenään ja toisaalta itsensä hyväksi. Kaikkien ei tarvitse olla lukutoukkia.
Teksti Tanja Kopsa
Kuva Heli Kurimo
Yhteisökanava tekee yhteistyötä Tuulipuun oksilla -sivuston kanssa. Tuulipuun oksilla on Tanja Kopsan sivusto facebookissa, jossa hän julkaisee mielenkiintoisia ja monipuolisia juttuja.