Kansanperinnettä ja nykyaikaa Haapajärveltä osa 3

Maatalous ja metsätalous ovat aina olleet Haapajärvellä ja Kalajokivartta asuttavilla ihmisillä luonnollinen ja asutuksen alkuaikoina lähes ainoa tulonlähde metsätöiden, sahaustoiminnan ja tervanpolton ohella.  Metsästys ja kalastus ja marjastus ovat olleet asukkaille merkittäviä sivuelinkeinoja. Käsityöntekijöitä eli seppiä, suutareita, räätäleitä, muurareita ja rakennusmiehiä ovat olleet vain ne, joiden taitoja on tarvittu. Lisäksi on ollut  muutama kruunun virkamies. Haapajärvellä oli vuonna 1860 seitsemän ammattikäsityöläistä: suutari, räätäli, puuseppä, kaksi seppää, värjäri ja savenvalaja. Rahdinajajia 1900-luvun alussa olivat: Runsas Matti eli Matti Junnikkala, Istu Jaani eli Kristian Kukonlehto, Tähti Matti eli Matti Törmälä, Alekki eli Aleksi Kiilunen,  Koivu Aaku eli Aukusti Välikangas, Nuju Aleksi eli Aleksi Luttinen, Koijarin Kalle eli Kalle Järvenpää sekä Käpälämäen Aatu eli Aukusti Ahmaoja.

Apuna työssä käytettiin työliittoja. Ihmiset auttoivat toisiaan - väkivelkasilla, väkilainasilla, vastavuorosilla ja talkoilla. Esimerkiksi pärekattotalkoot, heinänteko, elonleikkuu ja riihenpuinti vaativat työliittotoimintaa. Työpäivät saattoivat venyä jopa 14-15 tunnin mittaiseksi. Metsätyöt Haapajärvellä olivat ehkä maatalouttakin tärkeämpi elinkeino. Haapajärven alueella valtio omisti metsiä paljon, joita Metsähallitus ja puutavarayhtiöt hakkauttivat lähes joka talvi. Hakkuutyömaat, savotat, olivat suuria ja ne työllistivät puiden kaatajia, hevosajomiehiä, tukkipuiden kuorijoita, pöllien parkkaajia ja halonhakkaajia. Kevään suuret uitot sekä lastaustyö satamassa ja asemalla työllistivät niin, että niissä kävi miehiä naapuripitäjistä. Talvella maanviljelijöille olivat metsäajot hyvä sivuelinkeino. Haapajärvellä toimi vielä kolme sahaa ja ne antoivat töitä niin miehille kuin naisille. Köyhyyttä ja nälkää oli ja se tavallaan tiivisti ja yhdisti ihmisiä koska kärsimys oli yhteinen.

Haapajärvellä ei sisällissodan taisteluja käyty, mutta yhteiskunnallisia jännitteitä oli ja sodan seurauksista kyllä kärsittiin. Varsinkin kesällä 1918 jälleen kerran, oli pakko turvautua pettuleipään ja suolamaitoon. Pula-ajan vuodet runtelivat Haapajärven asukkaita rankasti. Vuonna 1930 tilaston mukaan: Haapajärven väkiluku oli 7091, joista Haapajärven kylässä asui 3458 ja Kuusaan kylässä 3633 henkilöä. Asukkaat on tilastossa jaoteltu seuraavasti: virkamiehiä oli 134, kauppiaita ja yrittäjiä oli 119, talollisia oli 4390, torppareita ja mäkitupalaisia oli 1296, itsellisiä, loisia ja mökkiläisiä oli 570, käsityöläisiä 41, työläisiä oli 73, köyhiä ja irtolaisia oli 475. Huutolaisia oli luultavasti jonkin verran. Varattoman väestön suurimäärä selittyy käytännössä osin sillä, että kun Ylivieska-Iisalmi rata valmistui osa rakentajista jäi työttömiksi, ja he jäivät asumaan kuitenkin Haapajärvelle.

Vuosien 1928-1936 välisenä aikana Suomessa joutui yli 15 000 tilaa pakkohuutokauppaan. Haapajärven kihlakunnassa myytiin pakolla 532 maatalouskiinteistöä. Pula-aika ja pakkohuutokaupat jättivät Pohjanmaalle, erityisesti Keski- ja Pohjois Pohjanmaalle hyvän kasvualustan pulaliikkeelle. Haapajärveltä käytiin Nivalassa kuorma-autolla ja polkupyörillä katsomassa mitä siellä pulaliikkeelle kuuluu. Vasaran alle pakkohuutokaupoissa yksistään Haapajärvellä joutui 53 tilaa. Maaperä katkeruudelle oli valmis. Maanviljelijät olivat taanneet toinen toistaan ja kun yksi talo kaatui, kaatui kohta toinenkin. 

Muuttoliike

Haapajärvelllä on tapahtunut elinkeinorakenteessa huima muutos. Vuosisatojen ja vuosikymmenien vieriessä. Vahvasti maatalousvaltainen Haapajärvi on viimeksi kuluneina vuosikymmeninä teollistunut ja palveluelinkeinot ovat vallaneet alaa. Ennen sotien kautta edeltävän ajan muuttoliike oli varsin vähäistä ja luonnollinen väestönkasvu korvasi muuttotappion. Sodan jälkeen asuttamisen seurauksena ja yhteiskunnalliset olot normalisoituivat vähitellen ja elinkeinorakenne alkoi muuttua nopeasti, syntyi murrosvaihe, joka aiheutti voimakkaan rakennemuutostarpeen. 1950-luvulla alkanut muuttoliike toi muutoksen ja se purkautui voimakkaana muuttoliikkeenä Ruotsiin ja Suomessa niille paikkakunnille missä arveltiin olevan paremmat elinmahdollisuudet.

Vuosikymmenessä Haapajärvi menetti 1 230 henkeä eli keskimäärin noin 123 henkilöä vuodessa. Muuttotappio oli lopulta niin suuri, että koko Haapajärven väkiluku pieneni 1970-luvulle tultaessa niin, että noin 10 000 asukkaaseen nousseesta asukasmäärästä oli jäljellä enää 8 000 henkeä. Haapajärveltä muutettiin lähinnä: Ruotsiin, Lahden, Helsingin, Oulun ja Sodankylän seudulle. Jonkin verran muutettiin Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Australiaan. Poliittiset toimet alkoivat ehkäistä poismuuttoa. Haapajärvelle vuonna 1975 muutti jo 25 henkilöä enemmän kuin lähti pois. Haapajärven asukasluku vuonna 1985 oli 8426 henkilöä. Vuonna 2025 asukasluku on 6 480 henkilöä.  

Teollistumista kohti

Kaikkia keinoja yritettiin käyttää sodan jälkeisen ajan murrosvaiheessa. Haapajärvellä oli perustettu teollistamislautakunta 1960-luvulla vastaamaan jo nähtävillä olevaan elinkeinoelämän rakennemuutokseen. Teollistamislautakunnan puheenjohtajana toimi diplomi-insinööri Yrjö Liimatainen ja sihteerinä toimi kunnanjohtaja Sulo Hakulinen. Hakulinen oli erittäin oma-aloitteinen ja sai paljon aikaan. Teollisuuden uskottiin merkitsevän kunnalle: varallisuutta, uusia työpaikkoja ja palveluelinkeinojen kehittymistä ja näin vähentävän muualle muuttoa Haapajärveltä. Haapajärveä alettiin mainostamaan aktiivisesti erinomaisena ja edullisena teollisuusyritysten sijoituspaikkana. Kunnan harjoittama teollisuustonttipolitiikka ja teollisuushallien rakentaminen toivat tulosta. Haapajärvelle saatiin joitakin teollisuuslaitoksia. Kenties teollistamispolitiikan tärkein saavutus oli asevarikon saaminen vuonna 1961 Haapajärvelle Vuorten Vuoriin.

Haapajärvellä on yritetty aina. Yrityksiä on perustettu ja kun toiminta on loppunut. Aina kuitenkin on perustettu uusia. 1900-luvun alkuvuosikymmenille toimi muun muassa seuraavia kauppaliikkeitä kauppias Wilhellm Reisin Reissin Kauppakartano, kauppias Juho Katteluksen Katteluksen Kauppakartano ja kauppias Heikki Jaakonahon Jaakolan kauppa. Myös monia muita kauppaliikkeitä oli Haapajärvellä aikoinaan. Kuvassa Antti Jaakonahon kauppa Oksavan Kuhalassa sekä J.W. Tiiton ja Rahkosen kaupat kirkonkylällä.

Mukana yhteisten asioiden hoidossa

Vuonna 1899 Suomen lähetystössä Pietariin Haapajärven edustajana oli Abner Leppälä. Lähetystön tehtävänä oli viedä Venäjän keisari Nikolai II kansalaisadressi helmikuun manifestin takia. Pietarissa keisari ei ottanut 500-miehistä lähetystöä vastaan. Helmikuun manifesti oli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistuskirja (AsK 3/1899) annettu 15 helmikuuta 1899. Suomalaiset pitivät manifestia Suomea sortavana valtiokaappauksena, autonomian vastaisena tekona. Haapajärveltä: Suomen itsenäisyyden aikana Suomen eduskunnassa ovat olleet Jalmari Haapanen, Jaakko Seppänen, Anni Savolainen-Tapani, Paavo Niinikoski ja Maija-Liisa Veteläinen. Haapajärveltä kotoisin on myös europarlamentaarikko Elsi Katainen. Elsi on ollut myös kansanedustajana ennen EU-parlamentin jäsenyyttä.

Meidän Haapajärvi

Me Ihmiset olemme sellaisia olentoja, että me tarvitsemme uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Meidän on alettava puhumaan kotipaikkakunnastamme Haapajärvestä arvokkaana, hyvänä asuinyhteisönä. Ei vain pelkästään kasaantuneiden ongelmien näyttämönä "kun ei täällä mittään oo" tai "paremmampa pijättä kun täältä pois lähettä" sävyssä. Siten me voimme luoda paremmat mahdollisuudet yhteistyölle, toivolle ja hyvälle tulevaisuuden kehitykselle. Kotikuntamme Haapajärven jokainen asukas on kotikuntansa paras mainos niin pahassa kuin hyvässä. Jokainen meistä Haapajärven asukkaista vaalii kotikunnan asioita sanoillaan ja teoillaan. Jokaisella on vastuu siitä, minkälaisen kuvan me annamme kotikunnastamme. Kysymys on oikeastaan vain siitä, minkälaista yhteisöä me halumme olla rakentamassa ja minkälaisilla teoilla ja sanoilla me sen teemme. Runebergin suuri isänmaanvirsi osoittaa, miten paljon meillä on aihetta kiitokseen monista vaikeuksista huolimatta. Se viittaa luottavasti tulevien sukupolvien työhön ja rukoukseen. Ennen kaikkea se on rukous isänmaan puolesta, ja se luo uskoa tulevaisuuteen.

"On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon,
ja samat vaiheet meidän on. Ja meidän polkuamme saa lapsemmekin taivaltaa. He kyntää kerran peltomme ja uskoo kuin me uskomme". Virren sanomaan on hyvä lopettaa kertomus Haapajärvestä! Ja jatkaa erillisillä elämänkulusta kertovilla osa-alue artikkeleilla.

Teksti Pauli Kinnarinen

Kuvat Haapajärvi-Seuran kotiseutuarkistosta