Kansanperinnettä ja nykyaikaa Haapajärveltä osa 2

 Euroopan-puoleisella Venäjällä, Suomessa ja Ruotsissa vaikutti pieneksi jääkaudeksi sanotun ajanjakson jäänteet 1860-luvun alkuvuosina ja katoja kävi. Vuosina 1865-1868 Suomessa koettiin Euroopan hirvittävin nälänhätä. Ruuan puute tappoi ikään katsomatta. Korvenkansa Haapajärvellä eli täysin säiden ja luonnon armoilla. Kadosta seurasi nälänhätä ja taudit. Kunnat ajautuivat velkakierteeseen maksamattomien jyvä- ja rahalainojen takia. Suomessa vuonna 1866 kuolleisuus ylitti syntyvyyden. Lopullinen isku tuli sitten vuonna 1867 - hirvittävä kauhujen talvi. Seurauksena huonoista elämäntavoista ja pahoista töistä arveltiin Jumalan vihan ruoskan iskevän kansaa kaikella voimallaan. Ja se iski!

"Minulle tuli tämä Herran sana: "Ihminen, kun jokin maa tekee syntiä minua vastaan ja on minulle uskoton, minä kohotan käteni ja rankaisen sitä. Minä ehdytän siltä leivän saannin ja lähetän sen keskelle nälänhädän, minä tuhoan siitä maasta sekä ihmiset että eläimet." Hesekiel 14:12-13.

Sanan arveltiin käyneen todeksi Haapajärvelläkin korvenkansalle ja syystäkin. Aikalaiskertomuksen mukaan: "Edellinen syksy, vuoden 1866 syksy, oli ollut pitkä ja niin sateinen, että rukiin laihot monin paikoin mätänivät pilalle ja vilja alkoi itää kuhilailla. Kun talvi tuli se oli ennen kuulumattoman ankara. Tuntui kuin koko luomakunta olisi suistunut pois radaltaan. Pakkaset täällä Haapajärvellä olivat hirveitä. Pakkasta on arveltu pahimmillaan olleen yli 50 astetta. Maanteitä oli vähän ja tiet olivat huonokuntoisia ja talvella lumituiskujen jäljiltä tukossa. Kun kevät lopulta koitti, se oli pitkä ja niin kylmä, että vielä kesäkuussa järvellä pystyi ajamaan hevosella rekipelillä. Kevätkylvöt myöhästyivät kokonaan ja rukiin oraat, jotka jo syksyllä olivat osittain turmeltuneet ja harvenivat niin, että pelloilla näkyi vain muutama, joku surkastunut oljenkorsi. Kesästä tuli niin kylmä ja sateinen, että niityt jäivät veden alle ja vilja ja heinä jäi suurimmaksi osaksi tekemättä. Syyskuun alussa oli neljänä yönä jälekkäin sellainen halla, että kaikki paleltui. Täälläkin oli vesi aamulla saavissa niin jäässä, että puukiululla piti lujasti takoa ennen kuin jää särkyi." Haapajärvelle tulivat, jälleen kerran, kauhu ja kärsimys ja kuolema.

Hädässä jouduttiin turvautumaan luonnottomaan ravintoon, joka aiheutti sairauksia ja tautisuutta. Haapajärvellä tuhoisaa jälkeä teki tauti, jota kansa kutsui "kuumaksi taudiksi" ja herrasväki "nervfeberiksi". Kun ihmisillä ei ollut mitään käsitystä terveydenhuollosta, tauti teki selvää jälkeä. Tauti oli luultavasti lavantautia, jota ei kyetty hoitamaan.

Katovuosi ja surkeat elinolot kuluttivat ihmisten elinvoimaa, sillä seuraavinakin vuosina Haapajärvellä kuolleisuus oli runsasta. Oletus on, että kuolleisuus oli niin suurta, että ei sitä ennen, eikä sen jälkeen, ole ollut niin suurta kuolleisuutta kuin se oli vuosina 1867-1868. Ankarat nälkävuodet ovat säilyneet perinteessä. Olkia jauhettiin huhmareessa ja sitä sekoitettiin petäjän nilaan ja kouralliseen jauhoja. Nälästä kärsiville järjestettiin hoitopaikkoja, jossa velliä jaettiin. Haapajärvellä vellinjakelupaikkoja on ollut kirkolla, Samulin talossa, Parkkilan Repolassa ja Ylipäässä Harmaalassa. Kun nälän riuduttama ihminen söi, hän kuoli lähes välittömästi koska ruoansulatuselimistö ei kestänyt ruokaa.

Nälänhätä ja taudit tappoivat niin, että muutamilla viikoilla oli kuolleita Haapajärvellä niin paljon, että kaikkia vainajia ei tahdottu saada hautaan. Suurin osa vainajista haudattiin Karpalosuon yhteishautaan. Ihmisiä katosi kerjuureissulla jonkin verran jäljettömiin. Vuonna 1868 kuoli Suomessa enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin yhtenä vuotena eli 137 700 henkeä. Arvioitu on, että Suomen suuriruhtinaskunnassa vuosina 1866–1869 (Suomi kuului Venäjään) menetettiin kuolleina ja syntymättä jääneinä noin 150 000 ihmistä.

Vähitellen kauhujen ja kärsimystenajan jäljet alkoivat häipymään. Elpyminen koettelemuksista alkoi koska vuosien 1869-1870 sato oli jo hyvä. Haapajärvellä on asukkaita ollut 4971 henkeä vuonna 1869 erään tiedon mukaan. Pikkuhiljaa elämä voitti ja elinkeinot ja viljelystekniikat alkoivat kehittyä sekä taloudellinenkin hyvinvointi kohota.

Vanhat pöytäkirjat kertovat

Vanha arkistosta löytynyt pöytäkirja helmikuun 19 päivä 1872 kertoo näin, kuntakokous on pidetty Päkkilän maalla. Pöytäkirjän alkuosa kuuluu näin:
- Talokas Pietari Parkkilalle on annettu hoidettavaksi "Haapajärven pitäjän makasiiniin kuuluvat ryöstöt, (tarkoittaa ulosotot) sillä palkalla kuin on ollut entisetkin ryöstöt.
- kuvernööriltä on päätetty pyytää "armoa" makasiinin velkojen maksussa
- Pappilan riihet ja riihiladot sekä lukkarin puustelli on päätetty korjauttaa
- Läänin lasarettiin oli hyväksytty eräitä kyydityslaskuja sekä samoin kokouksessa oli hyväksytty hoidokkien eli "kunnanvaivaisten" sijoituksia yksityiskoteihin.

Minkälaisia olivat asiat, jotka kunnallismiehiä ovat 1870-luvun loppupuolella Haapajärvellä askarruttaneet. Seuraavassa muutama ote kuntakokouksen pöytäkirjasta:

18.12.1876 kokouksen puheenjohtajana on toiminut Fretrik Jaakonaho muina paikallaolleina olivat Juho Järvenpää, Emanuel Kontiola, Henrik Savimaki, Henrik Tiitto, Sipi Savikko ja Albert Leppälä.
-Otettiin keskusteltavaksi, että ruvetaanko kuntaan tillaamaan virallisia lehtiä yhteisesti kunnan tarpeeksi yhteksi vuodeksi, josta vähän aikaa keskustelua päätettiin - tahtovia oli 6 ääntä ja vastaan panevia oli 4 ääntä ja niin mainitut lehdet tilataan yhteisesti kunnanrahalla. Ruohtalaiset ja suomalaiset ja mainitut lehdet tulevat olemaan Päkkilässä, josta saavat käydä itsekukin milloinka tahtovat lukemassa. Samassa neuvottelussa oli sovittu postin kuljetuksesta, jonka oli halvimmalla huutanut Tapani Nikan Matti kolmen vuoden ajaksi 800 markan korvausta vastaan.

21.4.1879 kokouksessa otettiin kysymyksen alaiseksi, että mikä nyt paraiten auttaisi, kun on siemenen ja syömisen puute. Ratkaisuksi tuli, että otetaan lainaa Suomen Yhdistyspankista kymmenentuhatta suomen markkaa. Rahan noutajaksi Oulusta on valittiin Henrik Päkkilä.

30.6.1879 kokoukseen tuli Nehemiah Sorola ja toi nähtäväksi ilveksen nahan vaatien tapporahaa. Kokous ei ilman muuta uskonut väitettä, josta kertoo merkintä. Nehemian tulee näyttää toteen vierailla miehillä, onko hän sen tappanut vai onko se muuten kuollut? Nehemiah Sorola voitti jutun epäilyksistä huolimatta ja hänelle maksettiin tapporaha.

Haapajärven kunnan kokonaisbudjetti vuonna 1880 oli:
1. Lumireen vetorahat 1476 mk.
2. Satunnaisia menoja varten 200 mk.
3. Nehemiah Sorolalle ilveksen tapporaha 25 mk.
4. Maanteiden huutosumman suoritukseksi ja satunnaisia muita menoja varten 500 mk Yhteensä 2828 mk.

Talousarviosumman lisäksi oli päätetty "vaivaiskassarahoja" ylöskantaa sillä perusteella kuin lautakunta on siitä esitelly ja ennen tapana ollut. Eli 5% palkollisen palkasta ja 1 markka itselliselle taksoitusta veroäyristä, kumminkin itselliselle takseeraus pitää tapahtua suhteellisesti niin paljo kuin mahollinen on.

Viinaverorahat olivat 638 mk 71 penniä ja ne jaettiin 2.2.1880 pidetyssä kokouksessa seuraavast: 1. Kiertävän lastenopettajan palkan täytteeksi 160 mk. 2. Seurakunnan lainakirjaston edistämiseksi 50 mk. 3. Kirjain ostoa varten lastenopettajan halittavaksi 20 mk. 4. Loput pannaan vaivaiskassan hyväksi siten siitä on edellä sanottu kun kirjai osto kustannus on otettu pois.Kuntakokouksia on pidetty vuosittain 8-11 kertaa.

Haapajärven kirkonkylään perustettiin vuonna 1881 kansakoulu. Fretrik (Fredrik) Jaakonaho vastusti kansakoulujen perustamista. Fretrikkiä arvosteltiin tästä ankarasti. Tästä huolimatta hän palkkasi miehen opettamaan pojilleen lasku-, luku- ja kirjoitustaitoa. Kirkonkylän kansakoulu aloitti vuonna 1882. Vuonna 1899 ei koululle voitu laittaa joulukuusta köyhän vuoden tähden. Haapajärven kansakouluista Oksavan koulu oli järjestyksessä toinen. Oksavalla kansakoulu perustettiin vuonna 1910, vaikka vastustajiakin oli. Vuonna 1909 Haapajärvellä oli yksi kansakoulu ja kolme kiertokoulua, mitä kauppias Heikki Jaakonaho piti täysin riittävänä ja vastusti uuden koulun perustamista. Koulu kuitenkin perustettiin.

Kirkonkylän kansakoulun oppilaita vuonna 1911

Kirkonkylän kansakoulu vuonna 1918

Arkiston kertomaa

Haapajärvi perustettiin vuonna 1838 virallisesti. Vuonna 1865 helmikuun 6 päivänä annettiin ensimmäinen asetus kunnallishalltuksesta maalla ja tästä ajankohdasta katsotaan Suomessa alkaneen itsenäisen kunnallishallinnon. Kuntakokouksien valtakausi alkoi Haapajärvellläkin vuonna 1865, ja päättyi vuonna 1914. Kuntakokouksenvalitsema kunnanvaltuusto jatkoi vuoden 1918 loppuun.asti. Tämän jälkeen vuoden 1919 alusta päätösvaltaa käytti yleisillä kunnallisvaaleilla valittu kunnanvaltuusto. Myöhemmin kauppalan valtuusto ja Haapajärven kaupungin valtuusto vuoden 1977 alusta lukien.

Haapajärvi oli jo vuosina 1924–1956 taajaväkinen yhdyskunta. Ylivieska–Iisalmi välisen rautatien avaaminen 1925 merkitsi piristystä paikkakunnan elinkeinoelämälle. Haapajärven ja Suolahden välinen rautatie avattiin liikenteelle vuonna 1960. Joten Haapajärven liikenteellinen merkitys kasvoi edelleen. Hyvän liikenteellisen sijainnin ansiosta Haapajärvi alkoi kehittyä nopeasti. Haapajärvesta tuli kauppala vuoden 1967 alusta ja kaupunki vuoden 1977 alusta. Haapajärvi kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Kalajokilaakson viljelymaisema ja Pitkäkankaanharju kokonaisuuteen. Maaseutuympäristö ja maa- ja metsätalous ovat perinteikäs vahva haapajärvinen perusta. Haapajärvi on useiden tunnettujen tuotemerkkien ja monien monipuolisten yritysten kotipaikka. Haapajärvi kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristövastuualueeseen. Eipä mennä ajassa enempää pidemmälle...

Rautatien rakentajia Kuonalla 1920-luvulla

Reetta Luttisen pitämä kahvila rautatien rakentajille Kuonalla 1920-luvulla. Asiakkaina työnjohtaja Anderson ja Juho Pekola.

Teksti Pauli Kinnarinen
Kuvat Haapajärvi-Seuran kotiseutuarkisto