Kansanperinnettä ja nykyaikaa Haapajärveltä osa 1

Haapajärvi lyhyesti

Haapajärven alue oli keskiajaksi sanotulla, vuosien 1150-1500 aikakaudella, erämaa-alue, jossa liikkuivat vain saamelaiset, hämäläiset ja savolaiset eränkävijät. Haapajärven aluetta alettiin asuttamaan pysyvämmin 1540-luvulla. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa aloitti virallisesti 1550-luvulla maansa erämaitten asutusohjelman toimeenpanon. Haapajärven seudulle saapui uudisasukkaita Savosta. Savolaiset toteuttivat ohjelmaa käytännössä Suomen alueella, koska heillä oli tehokas kaskiviljelytekniikka. Yleistä oli myös useamman kasvin kylväminen kaskeen yhtä aikaa, etupäässä nauriin, ohran ja rukiin. Tällöin maa pystyttiin käyttämään tehokkaasti, kun ensin korjattiin ohra, sen jälkeen syksyllä kasvoi nauris, ja seuraavana kesänä saatiin vielä ruissato.

Uudisasukkaat tulivat koskemattomiin erämaihin vesireittejä ja eläintenpolkuja pitkin. Mitä he näkivät? Kesällä leveän virran ja jokeen (Kalajoki) laskevat sivujoet ja purot ja kalliot. Sekä loputtomalta näyttävät, koskemattomat vihreät erämaat ja niiden järvet, lammet ja suot. Kenties kaukaisuudesta näkyviä eräsavuja? Jokien ja purojen varsilla kasvoivat luonnonheinä ja sara. Talvella he näkivät loputtomalta tuntuvan valkoisen erämaan ja kuunvalon varjoissa sinervän hämärän taianomaisen pimeyden. Kuulivat eläinten ääniä. Joen yläjuoksulta, Kuonan, Ylipään ja Haapajärven rantamaa-alueilla he aloittivat asuttamisen. Haapajärven kylä mainitaan ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1547. Haapajärven kylä oli virallisesti osa Kalajoen kirkkopitäjää, joka käsitti koko Kalajokilaakson. Vuonna 1560 Haapajärvellä oli neljä vakituisesti asuttua taloa, joita asuttivat Juho Rautia, Lauri Ronkainen sekä Pietari ja Paavo Herrainen.

Haapajärven ensimmäiset vakituiset asukkaat, korvenkansa, ottivat toimeentulonsa kaskenpoltosta ja kaskiviljelyn sadosta, metsästyksestä ja kalastuksesta. Kaikesta mitä luonto antoi. Taloluku kasvoi ripeästi ja jo 1600-luvun alussa taloja oli parikymmentä. Vuodelta 1640 on säilynyt kirje, jossa ensimmäisen kerran mainitaan tieto Haapajärven kappelista. Kirjeessä kappeli on nimetty Haapalaksi. Haapajärvi perustettiin Kalajoen rukoushuonekunnaksi vuonna 1647. Ruotsin kuningatar Kristiina teki päätöksen kirkon rakentamisesta Haapajärvelle. Olemassa on tieto, jonka mukaan kirkko eli "Haapalan kappeli" rakennettiin vuonna 1649. Toisen tiedon mukaan vuonna 1653. Haapajärven ensimmäisen kirkon on kerrottu sijainneen suunnilleen nykyisen kirkon ja kellotapulin välissä.

Pikkujääkaudeksi sanottu kylmä ajanjakso koetteli ankarasti Haapajärven asukkaita koko 1600-luvun ajan. Haapajärven alueen suot ja rämeet olivat todellisia hallanpesiä. Joinakin pahoina vuosina kesäöinä hiipi soilta hyinen kylmyys ja se vei sadon. Haapajärven väestötappioista ei ole tarkkaa tietoa, mutta suuret ne tappiot olivat. Kato runteli Kalajokilaakson yläosissa ankarammin kuin alajuoksulla. Pahimmat katovuodet olivat vuodet 1696 ja 1697. Kalajokilaakson asukkaista arvellaan noina vuosina kuolleen neljänneksen nälkään ja tauteihin. Varmuudella tiedetään Haapajärvellä Kuusaankylällä asuneiden Lauri Kontion, Mikko Koposen, Heikki Parttimaan ja Haapajärvenkylän Sorolan talon asukkaiden viimeistä asukasta myöten kuolleen nälkään. Suuren Pohjan sodan jälkeen alkoi venäläismiehitys. Pietari Suuren hallitsema Venäjä miehitti Suomen alueen ja alkoi isoviha. 

Isoviha-nimitys on syntynyt historioitsijoiden käsityksistä vasta myöhemmin tuosta ajasta. Aikalaislähteissä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika. Vuonna 1714 venäläiset tunkeutuivat myös Keski-Pohjanmaalle ja Haapajärvelle, aiheuttaen tuhoa ja kärsimystä alueen asukkaille. Isovihanaika oli ankaraa aikaa Haapajärvellä, kuten yleensä Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalle. Venäläiset joukot, etupäässä nopealiikkeiset kasakkapartiot, aiheuttivat tarkoituksella tuhoa, ryöstivät ja polttivat taloja, pahoinpitelivät ja tappoivat sekä vangitsivat ihmisiä ja veivät heitä Venäjälle orjiksi. Tämä jätti syvät jäljet alueen asukkaiden elämään ja elinkeinoihin. Vihanaika päättyi vasta Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Haapajärven historiaan liittyy vahvasti, nälän ja isovihan aiheuttamat tuhot. Vaikka tarkkoja tietoja ei ole, pystyy ajanjaksosta jotakin päättelemään koska toipuminen tuhosta kesti vuosikymmeniä. Isovihan jälkeen taloluku oli 17 vuonna 1730. Ankarat koettelemukset tyrehdyttivät raivausta ja asutuskehitystä.

Tervanpoltto oli tärkeä elinkeino 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin asti. Haapajärvellä poltettiin paljon tervaa 1700-luvulla. Haapajärven asukkaiden tärkeimmät myyntiartikkelit olivat: terva, turkikset, karja ja voi. Tavarat vietiin kolmesti vuodessa pidetyille Kalajoen markkinoille. Kulkuyhteydet rannikolle olivat pitkät ja hankalat. Terva kuljetettiin myyntiin Kalajoen suulle talvella hevosilla jäätyneitä soita ja kesällä veneillä vesistöjä pitkin. Kovassa oli korven asukkaiden leipä ja se piti Haapajärvellä paikkansa. Vasta 1750-luvulla Haapajärven väkiluku alkoi kasvaa uudelleen, mikä osoittaa isonvihan pitkäaikaista vaikutusta alueen kehitykseen Tarkasteltuna noin sadan vuoden jaksoissa asukasluku alkoi kuitenkin nopeasti kasvaa. Vuonna 1750 asukkaita oli 604 ja sata vuotta myöhemmin jo 3 100. Vuonna 1921 Haapajärven asukasluku oli 6875 henkeä. Vuonna 1950 asukkaita oli sodan seurauksena 9405 henkeä. Vuonna 2025 asukkaita on 6476.

Mennyt meissä Haapajärvellä

Me ihmiset liitymme yhteen erilaisten aikakausien yli luontaisten tapahtumien kautta muodostamalla ikään kuin renkaista ketjun. Jokaisena aikakautena me rakennamme eletylle menneelle ja yritämme rakentaa parempaa tulevaisuuttamme. Siten historia ja edessä oleva tulevaisuus ovat oikeastaan aina sama kuin me itse. Virstanpylväitä historiallisia vuosilukuja Haapajärveltä: varhaisemmat tiedot Haapajärven alueen asuttamisesta pysyvästi ovat vuosilta 1543 asiakirjoihin ilmestyvät jo yllä mainitut: Pekka Rautian, Pekka Ronkaisen ja Pietari ja Paavo Herraisen nimet. Vuonna 1551 tekivät Jämsäläiset hävitys- ja ryöstöretken Haapajärven uudisasutuksille. Vuonna 1552 haapajärvinen Pekka Rautia ja pyhäjärvisen Olli Tikka kävivät valittamassa Ruotsin Kuningas Kustaa Vaasalle jämsäläisten ryöstöretkistä. Kuningas määräsi jämsäläiset korvaamaan vahingot ja lopettamaan ryöstöretket.

Haapajärvestä tuli kappeliseurakunta vuonna 1693. Haapajärven väkiluku oli vuonna 1750 604 henkeä. Vuonna 1802 rakennettiin Haapajärvelle uusi kirkko. Vuonna 1838 muodostettiin (perustettiin) Haapajärvi kirkkoherrakunnaksi. Lainakirjasto Haapajärvelle perustettiin vuonna 1861. Asumaan asettuminen ja maan raivaaminen korpeen olivat alku-aikoina vaikeita. Kitulias maa antoi elantoa vain sen verran kuin kovalla työllä sai aikaan. Kovassa oli korven leipä ja se piti paikansa Haapajärvellä. Niin vain vuosisatojen kuluessa osa synkistä metsistä, vetisistä nevoista ja pajukoista ja joutomaat muuttuivat viljelyskelpoisiksi pelloiksi. Työtä jouduttiin tekemään paljon ja sitä opittiin arvostamaan, koska vain sen kautta onnistuttiin lunastamaan oma paikka kyläyhteisössä. Vielä 1870-luvulla Haapajärvellä oli myös taikauskoa. Taikausko ja kirkonoppi kulkivat käsikädessä. Kansan sivistys oli nimitys tai käsitys, jota kukaan ei tuntenut. Asukkaiden henkinen tila oli paljon huonompi kuin niukka taloudellinen tilanne. Lukutaitoa papisto opetti väsymättömästi ankarallakin kädellä ja se olikin aika yleinen. Kirjoitustaito oli harvinainen

Virkamiesten pelko ja viina

Haapajärvellä korvenkansa pelkäsi virkamiehiään kuin kuolemaa. Aikalaisen näkemys: "Yleinen oli käsitys, että virkamiehet olivat vain talonpoikaa nylkemässä ja petkuttamassa. Luuloon oli paljon syytäkin, sillä mielivaltaisia ja tunnottomia monet virkamiehet olivat. Useimmilla olikin oma rikastuminen ja aineellinen hyvinvointi ainoana silmämääränään… Maksujen perimisessä tapahtui paljon vääryyttä eikä korjauksen saaminen virkamiesten väärinkäytöksiin oli vaikeaa. Rahvas ei tuntenut lakeja eikä asetuksia. Asiakirjat olivat ruotsinkielisiä ja ruotsinkieli oli vallalla kaikissa virallisissa toimituksissa. "

"Korvenkansa kyllä nurisi takanapäin. Mutta paljasti päänsä nöyrästi pienenkin virkaherran edessä, jotta ei lahjuksiin olisi tarvinnut turvautua. Aineellisia kustannuksia paikallinen rahvas ja talonpoika pelkäsi. Lahjusten ottaminen ei ollut harvinaista. Varsinkin nimismiehet olivat tälläkin paikkakunnalla tulleet siinä suhteessa huonoon huutoon. Oikeudenkäynneissä heillä  ja usein lurjusmaisilla käräjäkirjureilla ja nurkkasihteereillä oli tilaisuus mielivaltaansa käyttää. Suurimpia rikoksia ei oikeudessa tiheään esille tullut, sillä kansa pelkäsi lakitupaa ja sen menoja. Monet asiat sovittiin kaikessa hiljaisuudessa, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta."

Kotiviinanpoltto oli laillista ja yleistä Haapajärvelläkin. Viljaa tuhlattiin viinanpoltossa. Viinan ääressä vanhemmat ihmiset kuluttivat joutoaikansa. Nuoret mellastivat nurkkatansseissa ja kylän raiteilla tappeluissa naapuripuhdon miesten ja poikasten kanssa. Kylätappelut olivat sunnuntaina sekä juhlailtoina ja -öinä tavallisia. Elettiin pimeää ja synkkää aikakautta. Talonpoikaissäädyn sitkeästä vastustuksesta huolimatta, Suomen suuriruhtinaskunnassa viinan kotipoltto-oikeus lakkautettiin vuonna 1866 voimaan tulleella asetuksella. 

Hemminki Maskulainen varoitti jo vuonna 1605 vanhassa virressä liiallisesta viinankäytöstä "Juopumus viisaan villidze. Vallan väkeväld pois otta." Jumalan vihan ruoskan arveltiin iskevän nyt kansaa kaikella voimallaan, seurauksena huonoista elämäntavoista ja pahoista töistä. Enteitä oli ollut. Tuntui kuin koko luomakunta olisi suistunut pois radaltaan. Haapajärvellä korvenkansa sai tuntea ankaraa kuritusta. Lopullinen isku tuli sitten vuonna 1867. Hirvittävä kauhujen talvi… Siitä kuvaus seuraavassa osassa.

Teksti Pauli Kinnarinen

Kuvat Haapajärvi-Seuran kotiseutuarkisto