Kalle Päätalon elämä

Suomalaisen kirjallisuuden päivänä 10. lokakuuta sopii hyvin muistaa koillismaalaista suurta kirjailijaa Kalle Päätaloa.

Kaarlo Alvar (Kalle) Päätalo syntyi 11. marraskuuta 1919 Taivalkoskella ja kuoli 20. marraskuuta 2000 Tampereella. Kalle Päätalo syntyi seitsenlapsisen perheen esikoisena. Kalle kävi kansakoulun ja teki nuorena metsä- ja uittotöitä. Talvisodassa Kalle ei rintamalla ollut. Jatkosodassa oli ja haavoittui Kiestingin suunnalla. 

Sodan jälkeen Päätalo asettui asumaan Tampereelle. Hän teki siellä aluksi metsätöitä, opetteli kirvesmieheksi ja opiskeli rakennusmestariksi vuosina 1947-49. Meni naimisiin, erosi ja toisesta avioliitosta syntyi kaksi tytärtä. 

Esikoisromaani Ihmisiä telineillä ilmestyi 1958. Sitä seurasivat 1960-luvulla Koillismaa-sarja 1960-1965 sekä kaksi Vikke Nilo romaania. Viimeinen savotta ja Kairankävijä. Omaelämäkerrallinen 26-osainen Iiijoki-sarja ilmestyi vuosina 1971-1998. Sivumäärä sarjassa on 17 000, ja sitä pidetään yhtenä maailmakirjallisuuden laajimmista teoksista. 

Kalle Päätalo on kirjoittanut kaikkiaan 39 romaania, kaksi kertomuskokoelmaa ja näytelmän. Kalle Päätalo tunnetaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista. Päätalon kirjoittamia kirjoja on painettu 3,5 miljoonaa kappaletta.

Kirjailijatien vaikea alku 

"Perkele, että tuo poika on aina nokka kiinni kirjassa... Tuherrat nuita kirjoituksiasi. Sitte yönseuvut ja pyhäaijan niitä parsit läkkikynän kanssa.. Etkö tuota ole nähnyt minkälaiseksi satusetäksi ihminen muuttuu, kun heittäytyy novelliin lorsaajaksi… ei tule pirruakkaa... Ei perkele..." Noitui Isä-Herkko. 

Isä Hermanni piti moista möllärien lukemista akkamaisena ja tarpeettomana. Kaikki mikä ei liittynyt tienahommiin oli hänestä joutavaa ajanhaaskausta. Kalle hankki Isä Hermannilta salaa Mika Waltarin opaskirjan "Aiotko kirjailijaksi" ja ahmi sen sanomaa. 

Hermannin noitumiset Kalle lopulta kuittasi: "Kasvatitte te tässä Kallioniemessä kelevottoman poijjan, kun lähti maailmalle, luki itsensä ensin rakennusmestariksi. Sitte rakensi talon ja nyt kirjotti vielä möllärin." Kallen ja Herkon suhde vaihteli, mutta loppu oli surullinen. Heidän viimeisen kerran tavatessaan Kalle oli jo rakennusmestarin työnsä jättänyt vapaa kirjailija. Kotitöille jääminen raivostutti Herkon. Viime sanoinaan Kallelle hän haukkui tämän "miehenkuvaksi, joka tappaa akkasa ja lapsesa näläkkään..."Tärkeintä oli se, että äiti-Riitu ymmärsi poikansa luku- ja kirjoitushaluja ja tuki Kallea kaikessa.

Iijoki-sarja

Ensimmäisessä Iijoki-sarjan romaanissa Huonemiehen poika, Kalle kuvasi kuinka jatkuvasti novellia "lorsaava" muurari. Eli Korpi-Antti, joka isä-Hermannin mielestä: "Saatanan satusetä muurasi Kallionimen pirttiin hojeltuvan uunin." Märistä pölleistä tehty uuninpohja alkoi lahota ja "satusetän" muuraama uuni rupesi "hakemaan paikkaansa." Hermannin mielestä pahinta oli Kallen pilalle meno: "Minä oon ihan halleluja ja kuolenkin siinä uskossa, että Korpi-Kuukkeli tuohon poikaan istutti joutavat vinkeet... Kerkisi pilata uuninteon aikana tuon poijjan ja ihan lopullisesti. Tuommosia lukuhaluja ei ole olemassakaan! Pirruuttasi tiet vain tämmöstä. No yhä, perkele, makovaa nokka kirjassa kiini! Tai: vielä saatana rötköttää mahallaan ja on kynä hommissa! Miksi sinä oot tuommonen? Heitä joutavointi ja puhalla kyntteli..." 

Uuni haki paikkaansa ja niin haki Kalle monien ristiriitojen täyttämässä elämässään elämässään. Kalle Päätalo alkoi rakentamaan elämänsä perustuksia. Iijoki-sarja on kuvaus Kallen Päätalon oman elämän perustusten työläästä rakentamista. Päätalo otti kerronnan aiheeksi oman kohtalonsa: mitä alkeellisista oloista, selkosista, nälästä ja pakkasesta tulleen, metsienmiehen tie kirjailijaksi vaatii. Oli miten oli. Kalle oli itse sitä mieltä, että "Minulla on semmonen tunne, että en kuole pöllintekijänä...".

Siihen pystyi vain mies, joka oli ylitunnollinen, periksiantamattoman ahkera, ja säälimätön itseään kohtaan. Kalle Päätalo kertoi Koillismaalla asuvan selkosen kansan tarinan ja se piti kertoa valehtelematta.  Esikuvia olivat Pentti Haanpää, Jack London, Toivo Pekkanen ja F.E. Sillanpää. 

Tampereen rakennustyömailla Kalle seurasi sivusta Väinö Linnan ja Lauri Viidan menestystä. Gummeruksen kirjallinen johtaja maisteri Ville Repo, joka asui lapsena Haapajärvellä, huomasi poikkeuksellisen kertojan kyvyn ja otti Kallen hoteisiinsa. 

Esikoisromaanin julkaisu "Ihmisiä telineillä" oli Kalle Päätalon elämän suurimpia voittoja. Isän mielisairaus, nöyryytetyksi tuleminen, kunnanjauhojen anelu, sodanvuodet, masennus, itsemurhayritys ja mielisairaalareissu olivat ohi. 

Arvostelut ja myynti menevät hyvin. Kallen selviytymistarinaa kertoo Iijoki-sarja, "Juuret Iijoen törmässä." Juoni kulkee Kunnan jauhojen aiheuttaman häpeän ja alennustilan kautta kohti Kallio-poijan valtakunnallista menestystä kirjailijana. Kalle Päätalon arvot olivat: työ, ahkeruus ja periksiantamattomuus.

Kalle Päätalo
Kuvaaja Veli-Matti Parkkinen, Vapriikin kuva-arkiston Finna-palvelu

Metsät, sotatapahtumat ja työmaat ovat suomalaisen kirjallisuuden suuret näyttämöt. Juuret Iijoen törmässä on suomalaisen kirjallisuuden viimeinen suuri kansan- ja elämän- ja elin- ja työtapojen kuvaus. Samalla se on suuri työmaakuvaus. Sarja on viimeinen suomalaisen arkielämän tarkka realistinen todellisuudenkuvaus, 

Kirjoihinsa Kalle on pannut perinpohjaisesti ihmisten tavat ja toimet, kielen ja kuvaamiensa ihmisten luonteenlaadun ominaisuudet. Kalle teki monumentin suomalaisista elämäntavoista ja suomalaisesta työnteosta. Kalle Päätalosta kehittyi kansan terapeutti. 

Kulttuurivaikuttajat suhtautuivat nuivasti Kalle Päätaloon kuten Mikko Niskaseenkin. Ongelma on sama, että on mahdotonta hyväksyä todellisuutta sellaisena kuin se on. Jos teoria ja käytäntö eivät sovi yhteen, heidän mielestään teoria voittaa.

Kalle Päätalon teosten pohjalta ovat elokuvia ohjanneet, Edvin Laine ja Mikko Niskanen. Näytelmä Pohjalta ponnistaen on dramatisoitu ja sitä on esitetty Tampereella Pyynikin kesäteatterissa. 

Palkittu kirjailija

Kalle Päätalo on saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 1972, Pro Finlandian 1978, Kalevala-seuran tunnustuspalkinnon 1986. Hän on myös saanut Väinö Linnan palkinnon vuonna 1999 ja samana vuonna valtion Suomi-palkinnon. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1997. Päätalo promovoitiin Oulun yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. 

Taivalkoskella avattiin 1992 Päätalo instituutti, jossa annetaan kirjoittajakoulutusta. Siellä sijaitsee Kalle Päätalon arkisto ja Taivalkoskella järjestetään joka kesä Päätalo-viikko. 

Hiltu-Jakki Kallen "vara-isä" elpyy älähtämään: "Minä se tästä Kallesta miehen kasvatin". Kalle Päätalon tuotantoon kannattaa tutustua siksi, että hän kertoo Suomen tarinan sukupolvensa tarinan rinnalla. Ne kertomukset ovat vertaansa vailla. Kalle Päätalo oli äiti-Riitun poika. Selviytyjä ja arkisen elämän sankari. Kalle Päätalosta sanottiin jo koulupoikana, että "Kalle se osovaa niin mukavasti selevittää tuonkin assian".

Pauli Kinnarinen