Joulukuun kuudes päivä

Mitä päivä merkitsee minulle, entä sinulle? Oli pakko pysähtyä miettimään päivän merkitystä. Tapahtumat lähellä ja kaukana vyöryvät silmiemme eteen ja nostavat sotiemme aikaiset vuodet mieleen. Sukupolvi, joka meille itsenäisen Suomen lunasti, on harventunut vuosi vuodelta. Sotavuodet olivat raskaita ja moni palasi arkussa kotiin. Isäni kertoi, kuinka hän aina lomilta lähtiessä kääntyi mäen nyppylällä katsomaan kotia, koska näkymä saattoi olla viimeinen.

Lapsena vaistosin miten tärkeä ja kunnioitettava päivä oli vanhemmilleni, vaikka silloin en päivän merkitystä ymmärtänyt. Vuosien kuluessa päivän sanoma aukesi itsellenikin. Minulla on kotimaa, jonka suomaliset naiset ja miehet olivat lunastaneet omalla sitkeydellään. Ne olivat tekoja, joita ei koskaan korostettu liikaa, mutta itsenäisyyspäivänä tuotiin esille monin tavoin.

Tuntui turvalliselta asua Suomessa, käydä koulua ja perustaa perhe. Minun sukupolvi on saanut elää rauhan aikaa. Se on tuntunut itsestään selvyydeltä. Suomella on oma armeija, johon on luotettu. Samoin terveyden ja sairaanhoito on toiminut hyvin.

Ukrainan sota puhkaisi kuplan, johon olimme tuudittautuneet. Olemme nähneet mihin kaikkeen raakuuteen ihminen pystyy. Sodan taistelu kilviksi ovat joutuneet vanhukset, naiset ja lapset.

Mitä tuntemuksia itsenäisyyspäivä herättää tänä vuonna? En tunne sitä turvallisuuden tunnetta, joka on ympäröinyt aina ennen, kun joulukuun kuudes päivä lähestyi. On tullut liikaa uhkakuvia, jotka koskettavat meitä suomalaisia.

Ulkoa päin ohjattu turvallisuus on vielä outo asia. Suomessa on vahva oma armeija, mutta maailman tilanne on muuttunut. Voi sanoa, että "uusi isäntä on tullut taloon". Toivottavasti se on hyvä isäntä.

Voimaan tullut Sote-uudistus ei tuonut turvallisuutta. Kärsijöiksi jäävät ikä- ihmiset ja kodeissa asuvat huonokuntoiset vanhukset. Tulevaisuuden pelko ahdistaa. Hoitopaikkoja ajetaan alas huimalla vauhdilla. Karmealta tuntui erään puolisonsa menettäneen omaisen lausahdus: "Vaimoni vietti viimeisinä elinpäivinään enempi aikaa taxissa kuin sairaalassa. " Se on liian karmea muisto, kun kyse oli lähiomaisesta.

Kuitenkin päivittäin kohtaamme ystävällisiä lääkäreitä ja hoitajia, jotka tekevät parhaansa. Heille kuuluisivati ne kunniamerkit ja mitalit. Hyviä uutisia ei tuonut kulunut vuosikaan.

Olkoon joulukuun kuudes päivä kuitenkin kiitoksen ja toivon päivä.

Sirkka Lehtomäki  

Kuva tehty Copilotilla