Jalkaväen koulutuskeskus numero 13 Haapajärvellä-osa 2

Haapajärveläisten mietteitä koulutuskeskuksesta
Kunnallislautakunnan esimies pankinjohtaja A. Olkkonen: Mitä Haapajärveläiset ajattelevat koulutuskeskuksestamme? Puolisen vuotta olemme olleet ihmisten kiusana. Eikö silloin ole aika ottaa tuosta kysymyksestä selvä, tuumasta toimeen? Koulutuskeskuksen TK-miehet lähtivät ottamaan asiasta selvää joulun alla 1941. Menimme kunnantalolle ja tapasimme Haapajärven kunnallislautakunnan esimiehen, pankinjohtaja A. Olkkosen, joka auliisti soi haastattelijalle miellyttävän keskusteluhetken. "Lisävaivojako? Mielestäni ei kunnalle ole ollut paljoakaan lisätyötä koulutuskeskuksen täällä olosta. Armeijamme hyväksi jokainen luopuu mielellään yhdestä jos toisestakin mukavuudesta. Tälläisinä aikoina me kotirintamalla emme saa tosiaankaan valittaa. Oikeastaan meillä on ollut koulutuskeskuksesta suurta apua. Muistelkaamme vain kesäisiä heinänteko-, viljankorjuu- ja puintitalkoita. Kyntömiehiäkin ovat maanviljelijät saaneet koulutuskeskuksesta, vaikka kyntöjä ei ehditty aikaisen talven vuoksi suorittaa juuri nimeksikään. Koulutuskeskuksesta on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa ja kunta on tullut aivan erinomaisesti toimeen koulutuskeskuksen kanssa."

Nimismies Arvo Saarisen: Seuraavaksi menimme nimismies Arvo Saarisen luo muistellen kaikkia viimeaikaisia "syntejämme." Rohkenimme heti alkajaisiksi kysyä – talon emännän hyvä kahvi antoi varmaan haastattelijalle siihen rohkeuden: Onko virkavallalla ollut mitään hankaluuksia koulutuskeskuksen takia? "Ei, ei suinkaan, aloitti rauhallinen tasainen isäntämme. "Koulutuskeskus ei ole aiheuttanut mitään lisätyötä. Päinvastoin me olemme saaneet hyvin tervetullutta apua. Ilman koulutuskeskusta olisi meidän ollut vaikeaa saada tulipaloihin tarpeellista sammutusmiehistöä. Adjutanttinne on mielihyvin antanut käyttöömme komennuskunnan ja onpa joskus joka ainoa kynnelle kykenevä mies ollut metsäpaloa sammuttamassa. Sankarihautajaiset on voitu saada arvokkaaksi juhlatilaisuudeksi. Koulutuskomppanian päällikkö on laskenut haudalle varuskunnan seppeleen ja kunniakomppania on saattanut sankarivainajamme viimeiseen lepoon. Niin, minulla on vain miellyttäviä kokemuksia yhteistyöstä koulutuskeskuksen kanssa ja toivotan keskukselle jatkuvaa menestystä."

Evakko, työmies Juho Hyvärinen, yhdentoista lapsen isä Sortavalan maalaiskunnan Kuokkaniemeltä lausui: "Alkaessa liikkua huhuja liikekannalle panosta menivät ajatukset pelonsekaisiksi. Olen näes ollut itse vapaussodassa ja talvisodassa satuin olemaan Kuokkaniemen pommituksessa., joten tiedän mitä sota on. Kun joukot alkoivat liikehtimisen, olin varma, että nyt jos koskaan Karjala vapautuu, jota olemme kaikki karjalaiset koko evakkoaikamme odottaneet. Vaikka minulla ei Karjalassa ollut edes omaa asuntoa, on karjala sittenkin kaikki meidät kahlinnut sikäli, että sinne se vain mieli palaa. Erikoisesti junien lähtiessä kuljettamaan keskuksen miehiä sinne jonnekin tuli mieleen ajatus että nuo samat miehet ehkä juuri vapauttavat minun kotiseutuni."

Haapajärveläinen neitonen: Seuraava haastateltavamme oli nuori haapajärveläinen neitonen: Näin aluksi miltä tuntui silloin kun kuulitte koulutuskeskuksen tulevan tänne Haapajärvelle? "Hauskahan sellainen uutinen oli. Uusi ympäristö, uudet ihmiset kuinka sellainen voisi olla ikävää? Toisaalta taas oli varsin jännittävää odottaa tulokkaita ja… minkälaisen "kalastussuunnitelman" teitte tietenkin jo ennakolta valmiiksi: vähintään vänrikki, nuori, komea jne? "Ei, en harrasta sellaista kalastusta. Lisäksi vakinainen on lähtenyt sinne jonnekin ja luvalla sanoen: minulla on häntä hieman ikävä. Poikia tuli ympäri Suomea, nuoria ja vanhoja, poikamiehiä ja ukkosellaisia. Kuollut ja hiljainen Haapajärvi rupesi elämään – ja kukin joutui omalla tavallaan mukaan tuohon elämäntahtiin. Sanokaapa oletteko koskaan ollut tyytymätön täällä oloomme varsinkin näin suurella joukolla? En oikeastaan kertaakaan. Mitä haluisitte meille meidän täältä piakkoin lähtiessä? Tietenkin hyvää onnea ja erikoisesti onnellista takaisin paluuta sieltä Karjalasta. On toisaalta ikävää ja toisaalta mieluista erota teistä kaikista, sillä menettehän te antamaan osanne yhteisen suuren isänmaamme ja sen tulevaisuuden puolesta."

Haapajärven Lottien työstä koulutuskeskus 13 hyväksi

Anna Dammert Haapajärven Lotta-Svärd paikalisyhdistyksen puheenjohtaja: "Ainoa pelkomme oli kesän alussa, 1941 että työmme armeijan hyväksi jäisi niin vähäiseksi kuin talvisodan päivinä," sanoi rouva Anna Dammer Haapajärven Lotta-Svärd paikalisyhdistyksen puheenjohtaja. "Koulutuskeskus on auttanut meitä tämän "pelon" voittamisessa, ja niinpä ovatkin kaikki Lottamme saaneet työskennellä armeijan hyväksi. Noin 30–40 Lottaa on ollut komennettuna "sinne jonnekin" mutta kyllä meille kotiin jääneillekin on löytynyt työtä yllin kyllin. Paikallisosastomme on jakaantunut neljään jaostoon: lääkintä-, kanslia-, ja keräys-, muonitus ja varusjaostoon. Iv-lotat pitivät koko kesän ajan huolta siitä, että poikia eivät ryssän koneet päässeet yllättämään. Työ tehtiin 100 %:sti. Muonituslottia on luonnollisesi tarvittu eniten. Heitä on nykyään pari kussakin yksikössä. Kesällä oli muonitustehtävissä viitisenkymmentä Lottaa. Perunoita haettiin myös Reisjärven puolelta ja Karjapohjolalta saatiin ostettua lihat sekä makkaratehtaalta makkarat. Rautatieasemalla oli vaatevarastoja ja muonavarasto sijaitsi Laurikkalan pappilan rakennuksissa."

"Haapajärven lotat ovat kesäkuun puolivälistä 1941 lähtien olleet erikoisella koetuksella, kun Jv. Koul.K.13 perustettiin paikkakunnalle ja tämän johdosta kasvoivat lottien tehtävät moninkertaiseksesi. Jo perustamisvaiheen aikana oli miesten muonitus suurelta osaltaan heidän huolenaan, tehtävä, joka oli useassa tapauksessa sangen vaikea varsinkin keittiökaluston puutteellisuuden vuoksi. Jokaisessa koulutuskeskuksen komppaniassa he ovat sittemmin häärineet aamuvarhaisesta iltamyöhään astioidensa ja höyryävien patojensa parissa, eikä kukaan varmaankaan ole voinut valittaa, ettei heidän valmistamansa ruoka olisi maittanut. Juuri muonituksessa Haapajärven lotat ovat suorittaneet ehkä arvokkaimman työnsä koulutuskeskuksen hyväksi."

"Erikoisen maininnan ansaitsevat vaatekorjaamon lotat, jotka haapajärveläisessä hämärässä ovat tehneet suurtyön paikkaillessaan poikien rikkinäisiä vaatteita käyttökuntoon. Myös pyykki ja leipomispuuhissa on koulutuskeskus tarvinnut lottia. Varusjaosto on kokonaisuudessaan työskennellyt varuskorjaamossa. Lukuun ottamatta koulutuskeskuksen varusteiden korjausta on vielä ylimääräisellä ajalla tehty mm. 2000 jalkarättiä piirille. Työn laajuutta kuvaavat parhaiten seuraavat korjatut varusmäärät: 300 paria alushousuja, 300 aluspaitaa, 300 paria sukkia, 180 paria housuja ym. muuta. Emme myöskään ole unohtaneet omia poikiamme, jotka tällä hetkellä ovat rintamalla."

"Olemme jokaiselle heistä valmistaneet joululahjapaketin. Lottienkomppanioihin järjestämät kanttiinit ovat olleet suosittuja, niissä pojat ovat saaneet miellyttävällä tavalla kulumaan osan vapaa-ajastaan ja päivärahoistaan. Vieläpä tärkeän "henkisen huollon" alalla ovat lotat toimineet. Lotat ovat ilahduttaneet meitä kaikkia järjestämällä juhlatilaisuuksia virkistykseksemme. Suurella menestyksellä "paperisotatoimiin" osallistuneita esikuntalottia ja valppaita iv-lottia (ilmavalvonta) ei sovi unohtaa, heidän suoritettavakseen uskotut tehtävät ovat olleet raskaat ja monilukuiset. Jokainen meistä on ilokseen todennut kuinka tuloksellista heidän työnsä on ollut."

Muistot

Rintamakorsu hankkeessa Haapajärven veteraanit rakensivat vuonna 1986 museoalueelle rintamakorsun vanhojen juoksuhautojen yhteyteen. Perhoon oli valmistunut veljeskorsu ja Haapajärven korsuhanke sai alkunsa talvisodan veteraanien Väinö Siltaniemen ja Antti Syrjäniemen keskustelusta vuonna 1985. Haapajärvi-seura ry hankki käytettyjä painekyllästettyjä sähköpylväitä, joista keväällä 1986 korsu talkootyönä rakennettiin. Puutavara saatiin lahjoituksina. Innokkaimpia rakentajia olivat talvisodan PPP 7 (polkupyöräpataljoona 7) veteraanit. Eri kylien veteraanit vuorottelivat työssä ja jälkeä syntyi. Haapajärvi-seura ry:n puolesta työtä valvoi toimittaja Pasi Jaakonaho, joka kuvasi rakennustyön videolle.

Kotiseutumuseon korsun juoksuhauta

Korsun avajaisia vietettiin Haapajärvi-viikon avaukseksi 7.7.1986 ennen museoseuroja. Korsun luovutuspuheen piti PPP 7 sodanajan kenttäpappi rovasti Vilho O. J. Lauriala. Korsu kunnostettiin vuonna 1994 ja varustettiin vesikatolla sekä yhdyshautaa tuettiin. Samana vuonna museorakennukset sähköistettiin, jolloin korsuunkin saatiin valo esittelyä varten. Juoksuhaudan seinämien hirsirakenteiden osittainen uusiminen tuli ajankohtaiseksi kesällä 2002. Korjaukseen saatiin käytöstä poistettuja kestopuisia sähköpylväitä ja nyt työn tekivät talkoilla Haapajärven Ammattiopiston maa- ja metsätalousosaston oppilaat. 

Pauli Kinnarinen

Lähteet: 
Mikko Karjalainen: Mannerheimin päämaja sodanajan johtoesikunta 1918-1944.
Haapajärven kirja
Pasi Jaakonahon artikkeli: Haapajärvi ja sota 1939–1945
Jv Koul. K 13 sotapäiväkirja
Jv Koul. K 13. Joululehti 1941
Haapajärven kotiseutuyhdistyksen kotisivut