Jalkaväen koulutuskeskus numero 13 Haapajärvellä-osa 1

Suomen poliittinen– ja sotilasjohto tiesi tarkasti mitä Suomelle tapahtuu ja mitä tuleman pitää jos Saksa hyökkää Neuvostoliittoon. Liikekannallepanossa kesäkuussa 1941 Suomi mobilisoi kuusitoista prosenttia väestöstä eli kaiken mahdollisen elävän voiman. Noin 610.000 henkilöä, jotka olivat jollakin tavalla Suomen puolustusvoimien palveluksessa. Pieni kansakunta ponnisti kaikki voimansa. Hitlerin Saksa käynnisti Barbarossa-nimisen suunnitelman mukaisesti kello kolme aamuyöllä kesäkuun 22. päivä 1941. Saksa teki yleishyökkäyksen Neuvostoliiton kimppuun Mustalta mereltä Jäämerelle ulottuvana valtavana rintamana. Kesäkuun 17. päivänä 1941 Suomen armeija oli varovaisuussyistä saatettu liikekannalle ja puolustusryhmitykseen.  

Suomi joutui lyhyen rauhankauden jälkeen uuteen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Tällä kerralla suomalaiset hyökkäsivät. Strategisen hyökkäyssuunnitelman toteuttamista varten suomalaiset loivat voimaryhmä "Karjalan Armeijan", joka aloitti päähyökkäyksensä Neuvostoliittoon 10.7.1941. Tarkoituksena oli vallata menetetyt Laatokan Karjala ja Karjalan Kannas takaisin. Suomalaiset onnistuivat ja valtasivat Viipurin kaupungin 29. elokuuta 1941. Karjalan Armeijan isku jatkui Itä-Karjalaan ja suomalaiset valtasivat Petroskoin kaupungin 1. lokakuuta 1941. Aunuksen-ja Maaselän kannakset vallattiin Syväri-virtaa myöten joulukuun alkupäiviin mennessä 1941. Jatkosotaa pidettiin Suomessa hyvityssotana.

Samaan aikaan perustetut kuusitoista jalkaväen koulutuskeskusta eivät riittäneet kaikkien palvelukseen kutsuttujen kouluttamiseen. Uusia keskuksia perustettiin niin, että lokakuun lopussa 1941 toiminnassa oli kaksikymmentäyksi jalkaväen koulutuskeskusta ja kymmenen eri aselaji- ja erikoiskoulutuskeskusta. Keskimäärin koulutusaika oli kaksi kuukautta. Koulutusvaiheen jälkeen miehet siirtyivät rintamalle. Jatkosodan aikana vuosina 1941–44 Haapajärvellä toimi jalkaväen koulutuskeskus numero 13 (Jv Koul. K 13). Haapajärvellä koulutettiin asevelvollisia ja reserviläisiä vuoden 1941 syksystä lähtien koko sodan ajan.

Koulutuskeskuksen kokoonpanoon kuului esikunta ja kaksi pataljoonaa eli yhteensä noin 1500 miestä. Joukkoja oli majoitettuna nuorisoseurojen ja muiden yhdistysten toimitaloissa ja sivukylillä taloissa sekä lähes kaikilla kouluilla, mikä luonnollisesti haittasi koulujen toimintaa. Kirkonkylän koululla toimi sotasairaala. Koulutuskeskuksen esikunta oli Erkkilän talossa ja sodan loppuvaiheessa Rahkosen liiketalossa. Koulutuskeskuksen virallinen nimi oli Jalkaväen Koulutuskeskus 13. Päällikköinä muistetaan toimineen majuri Vähäpassin ja everstiluutnantti Rautiaisen. Koulutuskeskus 13:sta viimeinen päällikkö oli everstiluutnantti Niemeläinen.

Sotilaita koulutettiin myös Tiiton koululla

Erkkilässä olevan esikunnan lisäksi komppanioilla oli omat esikuntansa kirkolla Säilyn talossa, Ylipään Puralan talossa ja Parkkilan koululla. Oksavan koululle majoitetut kuuluivat keskustassa olevaan ensimmäiseen pataljoonaan. Koulutuskeskuksen käytössä oli kymmeniä hevosia, joilla hoidettiin huoltokuljetukset. Koulutettavat olivat kotoisin eri puolilta Suomea ja pääasiassa alokkaita. Haapajärvellä majaili myös reservi- ja nostoväkijoukkoja. Jv Koul. K 13 sotapäiväkirjan mukaan palveluksen sisältö oli seuraavanlaista: sulkeisjärjestystä, marssiharjoittelua, asekäsittelyä ja ammuntaa. Etenemismuotoja sekä taisteluharjoituksia. Komppanian siirtymistä erilaisissa lähestymismuodoissa eli ryhmittymistä, sekä joukkue puolustuksessa ja hyökkäyksessä ja tiedustelupartiotoimintaa harjoiteltiin ja siihen liittyvää pimeätoimintaa. Taisteluhautoja ja konekivääripesäkkeitä rakennettiin Parkkilassa tarkoitukseen sopivaan maastoon Olkkolan rukoushuoneen hietikkorinteeseen. Keskustan lähellä oleva kotiseutumuseon alue oli myös harjoitusmaastona.

Nestor Kanasen talossa oli  koulutuskeskuksen esikuntakäytössä

Saksalaisten huoltovarastoalue

Saksalaisten huoltovarastoalue "pikku Berliini" Haapajärvellä sijaitsi nykyisessä Jukolan kaupunginosassa. Valmiina siellä oli suojeluskunnan varastotiloja ja ampumarata. Saksalaiset rakensivat sinne parakkeja ja heidän huoltoonsa kuului elintarvikkeiden lisäksi hyvät viini- ja viinavarastot. Saksalaisen autokomppanian majoitustilana toimi nuorisoseurantalo Kaunisto. Joitakin kahnauksia sattui koulutuskeskuksen upseerien ja rintamalta lomilla olevien, jo kaiken kokeneiden ja nähneiden, haapajärvisten sotilaiden välillä. Vastaantultaessa upseerit vaativat tervehtimistä. Haapajärvinen näkemys oli: "Perkele, minä en tervehi ku Mannerheimiä Pajaria ja Heiskasta. Jos ne sattuu vastaan tulemaan!" 

Seuraavassa osassa haapajärveläisten mietteitä koulutuskeskuksesta ja sen elämästä.

Pauli Kinnarinen
Kuvat SA-kuvat