Henkilöhaastattelussa sukellusta harrastava Joni Arvola

Seuraavaksi henkilöhaastattelussa on vuorossa sukellusta harrastava Joni Arvola. Yhteisökanava ja facebookissa oleva Haapajärvi kuvina -sivusto tekevät yhteistyötä myös siten, että Haapajärvi kuvina -sivuston yrittäjä- ja henkilöhaastattelut julkaistaan täällä yhteisökanavallakin.

1. Kerro hieman itsestäsi?
- Keski-ikäinen sekatyömies, huoltomies, perheenisä – ja ennen kaikkea sukeltaja.

2. Miten ja milloin innostuit sukeltamisesta?
- Kiinnostus – tai oikeastaan sen kyteminen – alkoi jo pikkupoikana, kun Kape-setä esitteli 90-luvulla sukellusvarusteita ja kertoi, että niillä voi käydä vaikka kaloja katselemassa veden alla. Olin silloin ala-asteikäinen. Vasta keski-iässä, kun alkoi kaivata elämään muutakin kuin pelkkää perusarkea, lähdin kokeilemaan laitesukellusta eli introa. Siitä se ajatus sitten lähti – ja vei mennessään.

3. Muistatko ensimmäisen sukelluksesi – millainen kokemus se oli?
- Laitesukelluksen kokeilu Nivalan uimahallissa kouluttajan kanssa jäi kyllä vahvasti mieleen. Kun kursseja on tullut käytyä ja ensimmäisiä kertoja on sukellettu parin kanssa, ne hetket ovat jääneet erityisesti mieleen. Oikeastaan kaikki uudet paikat ja mahdollisuudet ovat samaan aikaan jännittäviä ja mielenkiintoisia – ja juuri siksi ne myös jäävät mieleen.

4. Mikä on ollut hienoin sukelluskohde, jossa olet käynyt?
- Ei sitä oikeastaan ole vain yhtä paikkaa tai kokemusta, mikä nousisi ylitse muiden. Mainittakoon kuitenkin toisen maailmansodan aikaiset hylyt ja lentokoneet Norjan kirkkaissa vesissä. Kotimaassa taas vanhat kaivokset ovat tehneet vaikutuksen. Eikä Punaisenmeren seikkailutkaan huonoja ole olleet – varsinkaan monipuoliset biokohteet. Ja sielläkin nuo sotahistoriaan liittyvät hylyt kiinnostavat.

5. Millaisia varusteita sukeltaja tarvitsee ja kuinka paljon ne maksaa?
- Perusvarustukseen kuuluu maski, räpylät ja paineilmalaitteet – eikä niihin vielä kovin suuria summia mene. Mutta kun lähtee jatkokursseille ja alkaa hankkia vähän parempia varusteita, niin silloin alkaa rahaa kulua ihan eri tavalla. Lopulta kaikki on itsestä kiinni: mitä enemmän haluaa, sitä enemmän siihen myös uppoaa rahaa.

6. Onko sukelluksella joskus tullut jännittäviä tai pelottavia tilanteita?
- Ensimmäistä kertaa, kun katsoo haita silmiin, niin kyllä se jännittää.

7. Miten sukelluksen turvallisuudesta huolehditaan?
- Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista: turvallinen sukellus alkaa kouluttautumisesta – ja siitä, että oppeja myös noudatetaan. Lähes kaikkeen vedenalaiseen toimintaan on oma kurssinsa, joissa käydään läpi sekä toimintatavat että turvallisuus ennen sukellusta ja sen aikana. Mahdollisia ongelmatilanteita harjoitellaan ja niihin opetellaan ratkaisut. Seurassa on myös omia DAN EA -kouluttajia, ja sen myötä paljon ensiapukoulutettuja sukeltajia. Jos jotain sattuu, ensiapu ja oikeat toimintatavat uhrin saattamiseksi viranomaisten hoitoon ovat hallussa. Leireillä ensiapuvälineet ovat kaikkien saatavilla, ja jokaiselle kohteelle tehdään pelastussuunnitelma vastuuhenkilöineen. Mukana on myös turvasukeltaja, sukellusvanhin sekä kirjuri, joka varmistaa, että kaikki sukeltavat oman koulutustasonsa mukaisesti. Ja kaikkein tärkein turvatekijä on sukelluspari: koskaan ei sukelleta yksin. Sinä valvot pariasi ja pari valvoo sinua – ja jos ongelmia tulee, toimitaan koulutuksen mukaisesti ja tuodaan pari turvallisesti pintaan.

8. Mikä tekee sukelluksesta sinulle erityisen tärkeän harrastuksen?
- Veden alla olemisen fiilistä on vaikea pukea sanoiksi – se pitää kokea itse. Eräs kouluttaja sanoi haastattelussa osuvasti: jos sitä joutuu kysymään, ei vastausta välttämättä ymmärrä. Mutta pinnalla, leireillä ja reissuissa korostuu yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys – ja juuri se vetää puoleensa.

9. Kerro jokin sukellus joka on erityisesti jäänyt mieleesi?
- Parhaiten mieleen ovat jääneet ne sukellukset, joissa on tullut ongelmia. Kun pieleen menneitä tilanteita käydään jälkeenpäin läpi, niistä oppii eniten – ja ne jäävät mieleen juuri turvallisuuden takia. Positiivisia kokemuksia on lukemattomia, mutta ehkä kaikkein parhaat hetket sijoittuvat luolasukeltamiseen.

10. Mitä sanoisit ihmiselle, joka miettii sukellusharrastuksen aloittamista?
- Ehdottomasti kannattaa lähteä kokeilemaan vaikka uimahalliin, ja siitä edetä tarpeen mukaan eteenpäin. Paikallisilla sukellusseuroilla on omat nettisivunsa, joiden kautta voi ottaa yhteyttä – rohkeasti vaan. Laitesukeltajan polku etenee pienin askelin, ja jokainen ottaa juuri sen mittaisia harppauksia, mihin oma kiinnostus ja tahtotila riittävät.

11. Kerro lopuksi hieman myös Sukellusseura Ahdin toiminnasta?
- Seurassa on rinnakkaisjäseniä ympäri Suomen, sillä kohteet ja seuran kalusto mahdollistavat monipuolisen sukeltamisen. Tulijoita riittää kauempaakin. Lähialueella varsinaisia jäseniä on reilut sata. Koulutus on huippuluokkaa, ja kursseille tulee osallistujia myös muista seuroista. Tästä kertovat myös Sukeltajaliiton huomionosoitukset:– Vuoden sukellusseura (2019)– Vuoden kouluttaja -palkinto seuran kokeneelle kouluttajalle– Vuoden Vapepa-sukeltaja seuran jäsenelle. Sulan veden aikaan järjestetään noin kerran kuukaudessa viikonloppureissuja, ja kesän kohokohtana toimii viikon mittainen Norjan leiri. Kun koulutusta ja kokemusta kertyy, sukeltaminen laajenee avovesistä kaivoksiin, luonnonluoliin ja jään alle. Talvikaudella toiminta on hieman pienimuotoisempaa, ja siihen on omat tapahtumansa.

https://www.sukellusseuraahti.fi/

Suuret kiitokset Jonille haastattelusta!
Kuvat: Joni Arvola
Haastattelu: Veijo Toivoniemi