Kaarlo Juho Ståhlberg - tasavallan ensimmäinen presidentti

Vuonna 2025 Itsenäinen Suomi täyttää 108 vuotta. Suomen itsenäisyyspäivää vietetään joulukuun 6. päivänä. Kaarlo Juho Ståhlberg oli ensimmäinen itsenäisen Suomen tasavallan presidentti. Ståhlberg syntyi 28 päivä tammikuuta 1865 Suomussalmella Suomen suurruhtinaskunnassa. Ståhlberg kuoli 22. päivänä  syyskuuta 1952 Helsingissä itsenäisessä Suomessa. K. J. Ståhlbergillä oli Haapajärvelle vahva side. "Minulla on puolestani ensimmäiset lapsuudenmuistoni Haapajärveltä, eivätkä ne siteet katoa muualla vaeltaessanikaan." sanoi hän. Ståhlberg kävi koulua Oulun suomalaisessa yksityislyseossa ja oli luokkansa paras oppilas koko kouluaikansa. Hän myös kirjoitti konventin lehteen ja toimi sen päätoimittajanakin. Koulun rehtori kuvaili koulun matrikkelissa Ståhlbergia sanoin spes nostratium et decus (suom. meikäläisten toivo ja kaunistus).

Maaliskuun alussa pidetyissä eduskuntavaaleissa vuonna 1919 parlamenttiin oli saatu tasavaltalaismielisten selvä enemmistö. Valtionhoitaja Mannerheim vetosi Ståhlbergiin, että hän ryhtyisi pääministeriksi. Mannerheimillä oli hyvät perustelut esitykselle: "Sehän on teidän aatteenne, joka nyt on voittanut, joka on toteutettava ja jonka sieluna te olette ollut." Ståhlberg kieltäytyi. Helsingin Sanomat oli Ståhlbergin ja edistyspuolueen (nuorsuomalaiset) äänitorvi. Lehti tuki Ståhlbergin taistelua demokratiaan perustuvan tasavallan puolesta. Helsingin sanomat julkaisi Ståhlbergin ohjelmajulistuksen: Tulevaisuuden lähtökohtia. Ohjelma on kaukonäköinen ja sanoma on terävä ajattomasti.

Maaliskuussa 1918 Ståhlberg kirjoitti näin: "Laillisesti päätetyt ja säädetyt saavutukset työväestön ja varattomain kansakerrosten hyväksi ovat sen tähden nyt jätettävä voimaansa, erityisesti myös uudet kunnallisasetukset ja kahdeksan tunnin työpäivälaki. Entisiin saavutuksiin ei ole pysähdyttävä, vaan yhteyskunnallista edistystä on edelleen jatkettava, ei vallankumouksen tähden, vaan siitä huolimatta. Viivästyneisiin uudistusyrityksiin on uudestaan käytävä käsiksi, ja siten saatava toteutetuksi niitä parannuksia oloihimme, jotka olisivat olleet Suomen työväen saavutettavissa ilman vallankumousta ja sen uhrauksiakin." "Sitä valmistettaessa on otettava huolellisesti harkittavaksi, myös mitä asiallisesti oikeutettua saattaa olla varteen otettavana työväen vaatimuksissa, jopa niissä laeissakin, joita vallankumoukselliset, enimmäkseen eduskunnassa vireillä olevia ehdotuksia turmellen, ovat suvainneet joukoittain Suomen kansalle sanella ilman mitään laillisia muotoja, eikä niitä väkivalallakaan voimassa oleviksi saada. Suomen työväestöä ei saa rangaista sosialistisesta vallankumouksesta kieltämällä siltä tarpeellisia ja oikeutettuja lainsäädäntötoimenpiteitä."

Uransa aikana K. J. Ståhlberg ehti työskennellä monessa eri virassa. Opiskelujensa jälkeen Ståhlberg toimi muun muassa senaatin siviilitoimituskunnan protokollasihteerinä (1898–1903), Helsingin kaupungin rahatoimikamarin kanslia-apulaisena (1903–1905) sekä senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä vuosina 1905–1907. K. J. Ståhlberg toimi uransa aikana myös professorina ja kansanedustajana. Yliopiston hallinto-oikeuden professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1908 ja virka kesti aina vuoteen 1918 saakka. Tänä aikana Ståhlbergilta ilmestyi hänen merkittävin teoksensa Suomen hallinto-oikeus I ja II, joka oli pitkään yksi lainopillisen tiedekunnan tärkeimmistä oppikirjoista. Eduskunnan puhemieheksi Ståhlberg valittiin vuonna 1914. Hallitusmuotokiistassa eli kiistassa tulevan Suomen valtiomuodosta, Suomea tasavaltaiseksi itsenäistymisen aikoihin ajanut K. J. Ståhlberg valittiin perustuslakikomitean ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi vuonna 1917.

Eduskunta valitsi itsenäisen Suomen Tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi K. J. Ståhlbergin 25.7.1919. Ståhlberg sai 143 ääntä ja Mannerheim 50 ääntä. Ståhlberg itse oli varma Mannerheimin valinnasta, eikä hän ollut alun perin valmistautunut valtion päämiehen rooliin. Eräs pakinoitsija kirjoitti myöhemmin: "Saadaanpa tulitikun kanssa etsiä miestä, joka voisi yhtä arvovaltaisella tavalla sillä paikalla istua, jossa Kaarlo Juho Ståhlberg on vuodesta 1919 asti istunut." Ståhlberg oli kansalaisia kohtaan tasapuolinen ja laillisuusmiehenä ehdottomasti oikeudenmukainen. Oikeiston (äärivalkoiset) mielestä Ståhlbergin asenne punaisiin oli liian ymmärtävä ja suorastaan sietämätöntä oikeiston oli mielestä hänen tasavaltalaisuus-, demokratia- ja parlamentarismiajattelunsa. Äärioikeisto suuntasi kovia iskuja Ståhlbergiä vastaan, kesällä ja syksyllä 1918 he suunnittelivat jopa Ståhlbergin salamurhaamista. Ståhlberg suhtautui äärikommunisteihin ja äärioikeistoon samalla tavalla, molemmat on pidettävä kurissa.

A.K. Cajanderin I hallitus (virkamieshallitus 2.6.–14.11.1922) viimeisessä presidentin esittelyssään. Pöydän päässä presidentti K.J. Ståhlberg. Kuva: K. J. Ståhlbergin säätiö

Suomi oli 1920-luvulla erittäin väkivaltainen maa. Keväällä 1921 sisäministeri H. Ritavuoren mielestä: "Nämä molemmat ryhmät, äärimmäisen vasemmiston ja äärimmäisen oikeiston levottomat ainekset ovat toistensa luonnollisia liittolaisia siten, että toisen ryhmän toiminta aina edistää toisen ryhmän toimintaa. Mitä kiihkeimmäksi äärimmäisen vasemmiston toiminta käy, sitä voimakkaammin myös äärimmäinen oikeisto esiintyy ja päinvastoin." Heikki Ritavuori salamurhattiin äärioikeiston toimesta 14. helmikuuta 1922. Ståhlberg oli samaa mieltä parhaan ystävänsä Heikki Ritavuoren kanssa. Ståhlberg käytti asiasta ilmaisua  äärivasemmisto- ja äärioikeisto bolševismi. Analyysi on tarkka ja tyhjentävä. Ståhlberg oli luja, voimakastahtoinen, aatteelleen uskollinen ja edistysmielinen kansallinen- ja kansainvälinen suurmies. Paasikiven mielestä Ståhlberg oli Suomen viisain mies. Hän vaati noudatettavaksi ehdotonta oikeudenmukaisuutta ja laillisuutta. Ståhlberg itse noudatti noita arvoja ehdottomasti. Presidenttinä hän kykeni aidosti eheyttämään suomalaista yhteiskuntaa. Ester Ståhlberg puolisona oli miehelleen korvaamaton tuki. Ståhlberg antoi kasvot Suomen demokraattisesti hallitulle tasavallalle.

Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti oli K. J.Ståhlberg. Ståhlberg oli laillisuuden ja demokratian vankka puolustaja. Hän oli vapaamielisyyden ja kansalaissovun rakentaja. Ståhlbergin sanoma kansalleen on ajaton ja hän kiteyttää sen sanoissa: "Lainalaista vapautta ilman kurittomuutta, sellaista oikeusturvaa, joka ei salli toisenkaan oikeuksien loukkaamista, kansanvaltaisuutta, joka ei ole laillisten ja yleisen järjestyksen uhmailua, sekä edistystä, ei hävittävin mullistuksin, vaan rakentavan rauhallisen kehityksen tietä." Ståhlbergin elämätyöllä on suuri merkitys ja tänäkin päivänä hänen näkemyksensä ovat enemmän kuin ajankohtaisia. Aatos Erkon mielestä: "Olennaista K. J. Ståhlbergissä oli hänen vapaamielinen, kansanvaltainen ja sosiaalinen ajattelutapansa."

Omalla velvollisuudentuntoisella toiminnallaan Ståhlberg osoitti, että kuinka tärkeänä ja ehdottomana hän piti laillista järjestystä. Meidän aikanamme velvollisuuden tuntoa ja yhteiskunta vastuuta voi pitää harvinaisena piirteenä. Nykyihmiselle on kai mieluisampaa vaalia vain omia oikeuksiaan." Ståhlbergit opettivat myös, että oikeusvaltion puolustaminen on demokratiassa alituisesti ajankohtainen tehtävä. Ståhlbergillä oli vahva lapsuudenajan side Haapajärvelle.

"Haapajärvi kulkee aina mukanani", hän oli kerran sanonut. Haapajärven seurakuntakodin takana oleva puistoalue on nimetty tasavallan ensimmäisen presidentin K.J.Ståhlbergin puolison Ester Ståhlbergin puistoksi. Samassa pihapiirissä sijaitsee pappilan entinen, 1700-luvulta peräisin oleva päärakennus, jossa toimii nyt presidentti K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo.

K. J. Ståhlbergin säätiön edustajat käymässä Haapajärvellä ja K. J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseossa vuonna 2017

Teksti Pauli Kinnarinen