Evakuointikäsky
Kun kamppailu Suomen omistuksesta ja kansakunnan elämästä ja kuolemasta alkoi, Viipurin lääninhallitus antoi käskyn Jääsken suurpitäjän evakuoimiseksi. Käsky annettiin 18.6.1944. Käytännössä samat ohjeet koskivat Karjalan Kannaksen ja Laatokan karjalan alueilta evakuoitavia ihmisiä ja eläimiä.
Käsky siviiliväestön evakuoimiseksi: "Tämä paikkakunta on määrätty evakuoitavaksi. Teidän on heti siirrettävä irtain omaisuutenne maantien varteen, jonka jälkeen teidän on heti lähdettävä ja mentävä Imatran aseman kautta Ukonniemeen, josta teidät ohjataan edelleen. Jos kuulut väestönsuojelujoukkoihin, ilmoittaudu heti lähimmälle esimiehellesi, jolta saat toimintaohjeet. Ole rauhallinen! Muista, että pieninkin hermostuneisuus tarttuu ja suurenee sekä aiheuttaa väestössä sekasorron, josta koituu vahinkoa kaikille ja ehkä eniten itsellesi. Säilytä harkintakyky ja toimi niin, että se koituu kaikille yhteiseksi hyväksi. Rauhoita muitakin, jos havaitset heissä hermostuneisuutta."
"Mitä otat mukaasi? Ensiksi: mikäli mahdollista 5-vuorokauden muonan. Toiseksi: talvella riittävästi vaatetta ja mikäli mahdollista tyhjän patjapussin ja peitehuovan.Talvella ota mukaasi lumivaipaksi soveltuva vaate. Kolmanneksi: rahat ja arvoesineet sekä arvopaperit. Neljänneksi: muuta tärkeää omaisuuttasi voit ottaa sen verran, että jaksat kantaa mukanasi ottamalla huomioon noin 20-kilometrin päivämarsin. Viidenneksi: polkupyörän ja talvella sukset tai potkukelkan. Vain sairaat ja lapset voivat käyttää hevosajoneuvoja, mikäli toisin ei ilmoiteta. Tottele viranomaisten antamia määräyksiä tinkimättä, sillä siten vain parhaiten edistät omaa matkaasi. Anna sotilasosastoille ja kuormastolle tietä. Kulje tien reunoja. Mikäli voit, vältä päiväsaikaan kulkemasta avoimilla paikoilla ja teillä. Muista, että lumivaippa suojaa sinut talvella ja kesällä sulaudut helposti maastoon, jos vältät liikkumista lentokoneiden lähellä olessa. Rauhallisuus on suomalainen hyve ja sinä olet suomalainen." Lääninhallitus.
Karjalan heimon evakkomatkan taustalla soi Tali-Ihantalan suurtaistelualueen taistelun jyminä. Matkalaiset näkivät kesäöinä kuinka taivaanranta punertui tykinputkien suutulista ja he näkivät, kun taisteluosasto Kuhlmeyn hävittäjäpommittajat lähtivät Immolan lentokentältä tukemaan suomalaisten epätoivoiselta tuntuvaa kamppailua maan kohtalosta.
Kyyneltenpolulla Ihmisiä pelotti sydänjuuria myöten, että mitä tapahtuu ja miten heidän käy, jos rintama murtuu? Vanhemmat koittivat lohduttaa nuorempia: "ei myö vielä itketä, itkettään sitte vasta kun se oikein kova paikka tulloo".
Talvisodassa menetetyt alueet pakotettiin luovuttamaan uudelleen ja uutena oli pakkoluovutettava Petsamon alue ja osia Sallasta. Porkkalan niemimaa jouduttiin vuokraamaan Neuvostoliitolle 50:ksi vuodeksi. Sotienkauden 1939-1945 päättymisen jälkeen Suomessa oli juuriltaan reväistyjä, kärsiviä ihmisiä noin 422000 henkilöä. Heistä noin 406000 oli Karjalan ja Petsamon alueilta evakuoituja ihmisiä. Lapista tuli tilapäisesti noin 10800 ja Neuvostoliitolle vuokratusta Porkkalasta tuli 5 800 henkilöä.
Suomen maa-alueesta menetettiin noin 12% maapintalasta. Neuvostoliitolle oli kuuden vuoden kuluessa maksettava 300 miljoonan kultadollarin edestä sotakorvauksia tavaroina. Suomalaiset aloittivat samaan aikaan maan jälleenrakentamisen ja jättimäisen asuttamisen.
Suomen edustajat allekirjoittivat Pariisissa rauhansopimuksen helmikuun 10. päivänä 1947. Sopimus tuli voimaan 15.9.1947.
Rajaksi tuli "Pietari Suuren" rauhan raja, eli nykyinen raja.
Vapaudesta maksettiin hirvittävän kova hinta: Vuosien 1939–1945 taisteluissa Suomi menetti kaatuneina noin 94 000 henkilöä etupäässä miehiä. Haavoittuneita oli noin 150 000 ja heistä kolmasosa jäi invalideiksi loppuiäkseen. Noin 16 000 miestä menetti mielenterveytensä.
Suomen sotienkauden jäljiltä jäi 30 000 sotaleskeä ja yli 50 000 sotaorpoa. Vuosina 1939–1945 Suomesta siirrettiin Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan yhteensä lähes 80 000 lasta. Ruotsiin heitä vietiin tai lähti noin 72 000 lasta, Tanskaan 4 200 ja Norjaan sata lasta ja äitiä. Noin 15 500 heistä jäi palaamatta Suomeen. Suomi oli kuitenkin valtavista menetyksistä huolimatta säilyttänyt vapautensa, itsenäisyytensä ja demokratiansa.
Uusi aikakausi teki tuloaan...
Pauli Kinnarinen
Kuvat Arkistokuvat