Elämän valtasuonet eli yhdistystoimintaa Haapajärvellä - suojeluskunta
Suojeluskuntajärjestö oli Suomessa vuosina 1918–1944 toiminut vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö ja kansalliskaarti. Yksityisten aloitteesta perustettiin ensimmäiset suojeluskunnat syksyllä 1917. Rakenteeltaan eivätkä jäsenistöltään ne olleet samanlaisia kuin vuosien 1918–1944 Suojeluskuntajärjestön suojeluskunnat. Vuonna 1918 suojeluskunnat perustettiin aluksi yksityisinä kansalaisjärjestöinä. Suojeluskuntajärjestön syntyyn päätekijöinä vaikutti: itsenäisyyden saavuttaminen, ja jos tarve niin vaatii aseellisen kansannousun valmisteleminen sen saavuttamiseksi. Porvarillistenpiirien näkemys oli, että laillinen yhteiskuntajärjestys ja omaisuus on turvattava. Suojeluskunta toiminta oli 1920-1930 luvuilla pääasiassa taisteluharjoitusten, ampumaharjoitusten ja erilaisten urheilukilpailujen järjestämistä. Suojeluskuntien historian aikana niihin ehti kuulua 150 000 jäsentä. Tuona aikana suojeluskunta oli Suomen suurin kansalaisjärjestö.
Suojeluskunnan perustaminen Haapajärvellä lähti liikkeelle elokuussa 1917, kun Haapajärvellä kävivät Jääkäriaktivisti Kyösti Vilkuna ja maisteri Onni Tolvanen. He olivat Pohjanmaalla keskeisiä "palokuntatoiminnan" organisoijia. Kaunistolla pidetyn kansalaiskokouksen jälkeen Vilkuna ja Tolvanen tekivät salaisesti selkoa "muutamille Haapajärven tunnetuille henkilöille" aktiivisen komitean suunnitelmasta karkottaa venäläinen sotaväki pois Suomesta vaikka asevoimin. Rauhallisella Haapajärvellä "palokunta-aate" ei kuitenkaan ottanut tulta. Ennen suurlakon puhkeamista syksyllä 11.11.1917 tuli Haapajärvellä käymään pohjalainen aktivisti maisteri Viluksela herättelemään henkiin jo elokuussa viritettyä peitejärjestö "palokunnan" perustamisajatusta. Haapajärvellä ajatus ei ottanut vieläkään laajemmin tulta. Tilaisuudessa käytettiin kiivaita puheenvuoroja puolesta ja vastaan. Vastustajat arvelivat palokunnan "tarvitsevan ennemmin paloruiskuja ja letkuja kuin kivääreitä koska kivääreillä ei tulipalo sammu." Ja toiseksi "koska järjestölla tulisi olemaan sotilaallinen merkitys ja kivääreillä sammutetaan toisenlaisia tulipaloja." "Palokunta" päätettiin kuitenkin perustaa ja siihen liittyi heti 50 haapajärvistä miestä.
Järjestäytynyt työväki jäi pois "palokunta" hankkeesta ja se päätti puolestaan perustaa työväen aseistamattoman järjestyskaartin. Haapajärvelle perustetun suojeluskunnan esikunta: Yrjö Haapanen, Pekka Leinonen, Uuno Hedetniemi, Aarne Talasmo, Matti Pesonen, Ilmari Sankari ja Mikko Jaakonaho. Perustettu Haapajärven suojeluskunta kuului Raahen suojeluskuntapiiriin. Haapajärvellä toimintaa johti piiripäällikkö. Apuna hänellä oli vuodeksi kerrallaan valittu esikunta. Kyläosastot Haapajärven suojeluskunnalla oli: Ylipäässä, Jokelankylällä ja Oksavalla. Saksassa annettavaan jääkärikoulutukseen osallistui kahdeksan haapajärvistä miestä.
Suojeluskunnan kurssilaisia Haapajärvellä
Suomen tie itsenäisyyteen oli tapahtumasarja, jonka lopputuloksena vuodesta 1809 lähtien Venäjän keisarikuntaan kuulunut autonominen suuriruhtinaskunta muuttui itsenäiseksi Suomen valtioksi vuonna 1917. Itsenäisyysjulistus hyväksyttiin Suomen eduskunnassa 6 joulukuuta 1917. Suomalaisten näkemyksiin vaikuttivat sortovuodet. Noiden vuosien aikana suomalaiset vähitellen menettivät luottamuksensa Venäjän keisariin Suomen erityisaseman turvaajana. Venäjällä käynnistyi sisäinen bolsevikkivallankumous ja sen pyörteessä järjestysvalta Suomessa romahti ja vanha valtarakenne oli pois. Suomessa kävi selväksi, että se osapuoli saa maassa vallan, joka ensimmäisenä uskaltaa ryhtyä toimintaan ja yksinkertaisesti ottaa vallan haltuunsa. Suomalainen yhteiskunta alkoi hajota ylhäältä alas.
Bolševikkien Kansankomissaarien Neuvoston päätös vastaukseksi 18. Joulukuuta 1917 Suomen Hallituksen pyyntöön, että Suomen Tasavalta tunnustettaisiin riippumattomaksi itsenäiseksi valtioksi. "Kansankomissaarien Neuvosto on, täysin yhdenmukaisesti kansain itsemääräämisoikeuden periaatteen kanssa, päättänyt toimeenpanevalle komitealle ehdottaa:a) että Suomen Tasavallan valtiollinen itsenäisyys tunnustetaan sekä b) että asetetaan Suomen hallituksen kanssa sopien erityinen komitea kummankin puolen edustajista valmistelemaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka ovat seurausta Suomen eroamisesta Venäjästä." Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtaja: V. I. Lenin Kansankomissaarit: L.Trotski, G.Petrovski, J.Stalin, I.Steinberg, V.Karelin, A.Schlichter. Kansankomissaarien Neuvoston toimituspäällikkö: Vlad.Bontsh-Brujevitsh Neuvoston sihteeri: N.Gorbunov
Suomen vapaus- tai sisällissodan alkamisesta tuli kuluneeksi tammikuun 27 päivä 2026 108 vuotta. Viipurissa toimineessa Pietisen puusepäntehtaassa 19. tammikuuta 1918 oli tapahtunut aseellinen yhteenotto paikallisen suojeluskunnan ja punakaartin välillä. Kahakkaa on pidetty Suomen sisällissodan todellisena alkuna, vaikka sodan katsotaan virallisesti käynnistyneen vasta tammikuun viimeisenä sunnuntaina 27 päivä.
Alun perin tammisunnuntaita 27. tammikuuta 1918 valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraaliluutnantti Mannerheim määräsi venäläiset sotilaat riisuttaviksi aseista Helsingissä, Helsingin työväentalon tornissa syttyi punainen lyhty illalla 26. tammikuuta 1918.Toisten lähteiden mukaan se tapahtui 27. tammikuuta. Joka tapauksessa se oli merkki: vallankumous Suomessa on alkanut. Suomi ajautui suurimman mahdollisen kansallisen onnettomuuden ja murhenäytelmän sisällissodan kouriin. Suomen laillinen hallitus oli kyvytön ratkomaan perustavaa laatua olevia yhteiskunnallisia ongelmia, joten kapinan syvimmät syyt olivat Suomen sisäisissä oloissa. Vapaus- tai sisällissota käytiin 27.1.1918-5.5.1918. Suomen Senaatin eli Suomen hallituksen (valkoiset) ja sitä vastustaneen Suomen Kansanvaltuuskunnan (punaiset) johtamien joukkojen välillä Sota päättyi valkoisen armeijan voittoon ja punakaartin antautumiseen Pyhtäällä 5 päivä toukokuuta 1918.
Selväksi kävi, että vapaaehtoisvaroin ja vapaaehtoisinvoimin ei suojeluskunnalla ole mitään mahdollisuutta selvitä ja vastata niistä velvoitteista, jotka järjestölle lankesivat. Haapajärvellä helmikuun 14 päivänä 1918 pidetyssä kokouksessa kunnanvaltuusto hyväksyi suojeluskunnan kunnalliseksi laitokseksi ja päätti antaa lisäksi 5000 markkaa määrärahaa.
Määrärahan lisäksi kunnanhuone päätettiin antaa suojeluskunnan käyttöön. Ajatus oli: "pitäjän ja jos tarve vaatii koko maan puolustamiseen." Suojeluskunnanpäälliköksi oli lupautunut nimismies Einari Wainerberg korvauksetta. Suojeluskuntaan otettiin sodasta palanneita vapaaehtoisia ja tämän lisäksi suojeluskuntaan kutsuttiin kaikki 18-50 -vuotiaat asekuntoiset miehet.
Oulusta onnistuttiin hankkimaan aseita helmikuun alussa 1918. Berdan kivääreitä 200 kappaletta ja 10000 patruunaa. Ronkaalan rannassa jäällä harjoiteltiin asekäsittelyä. Harjoituspäällikköinä "äkseerausta" antoivat vanhanväen aliupseerit Matti Hämäläinen, Kalle Järvi, ja Jaakko Jämsä. Yhteiskunnallisesta vastakkainasettelusta ja jännitteistä huolimatta Haapajärvellä ei kahakoitu eikä käyty taisteluita sodan aikana. Lukuun ottamatta suunsoittoa ja muutamia tappelunnujakoita. Koitettiin olla hissukseen. Suojeluskuntalaiset tekivät pidätyksiä, mutta pidätetyt vapautettiin nopeasti syyttöminä.
Suomi oli sisällissodan jäljiltä poliittisesti vereslihalla. Samana päivänä senaattori Kyösti Kallio piti sovinnonpuheen Nivalan kirkossa. Kallion puhetta pidetään yhtenä Suomen historian suurimmista puheista ja sitä puheen sanoma onkin. "Suomessa ei tarvita punaisia eikä valkoisia, tarvitaan vain isänmaataan rakastavia suomalaisia ihmisiä."
Valkoisten puolella Etelä-Suomessa ja Hämeessä taisteli noin sataviisikymmentä haapajärvistä miestä. Taisteluissa heistä kaatui yhdeksän miestä. Heidät on haudattu Haapajärvelle. Yksi mies kaatui Aunuksessa heimosotaretkellä. Myös hänet on haudattu Haapajärvelle. Haapajärvellä yksi punainen menetti henkensä. Sotatuomion perusteella hänet mestattiin ampumalla. Haapajärvellä paljastettiin muistopatsas vuonna 1919. Vapaussodassa vuonna 1918 taistelleiden haapajärvisten muistoksi.
Haapajärven suojeluskunta ilmoitetaan pääministeri Kyösti Kalliolle
Suojeluskunnan organisaatio ja sen tehtävät vahvistettiin sisällissodan jälkeen erityisellä asetuksella. Perussäädöksessä sanottiin: "Suojeluskuntain tarkoituksena on edistää kansan puolustuskuntoisuutta ja turvata laillinen yhteiskunta järjestys." Suojeluskuntajärjestö vahvistettiin virallisesti lailla vasta vuonna 1927. Suojeluskunta oli Haapajärvellä voimakkain yhdistys koko 1930-luvun ajan. Suojeluskunnan toimintakenttää olivat sotilaallisen koulutuksen antaminen, ampumakoulutus, taisteluharjoitukset ja erilaisten urheilukilpailujen järjestäminen. Fyysisen kunnon ja yleensä urheilukasvatuksen merkitystä korostettiin. Suojeluskunnan oma urheiluseura, järjesti erityisesti voimistelua ja pesäpallo-otteluita. Suomen sotien kaudella vuosina 1939-1944 Suojeluskuntajärjestön antama sotilaskoulutus oli korvaamatonta esivalmistelua taistelutoimintaa varten.
Haapajärven suojeluskunnan toimintaa kohtasi paha takaisku tammikuun alussa 1939, kun toimitalo tuhopolton seurauksena paloi maan tasalle. Palossa tuhoutui kokonaan korvaamattomat suojeluskunnan oma ja takavarikoitu työväenyhdistyksen arkisto. Uuden toimitalon rakentamiseksi päätös tehtiin nopeasti. Toimitalon suunnitteli diplomiarkkitehti Väinämö Killinen Helsingistä ja urakoitsijana toimi rakennusmestari Antti Paananen Pihtiputaalta. Valtio tuli mukaan postin ja käräjäsalin vuokraajana. Rahoitus järjestyi palovakuutus- ja lainavarojen turvin. Talo saatiin valmiiksi pääosiltaan vuoden 1940 aikana. Vaikka rakennustyöt jäivät pahasti kesken kun miehet joutuivat lähtemään sotaan lokakuussa (YH) 1939. Talvisodan jälkeen rakennus valmistui ja lottaruokala Kultalyhty pääsi avaamaan ovensa keväällä. Uusi toimitalo oli vuoden 1941 syksystä lähtien jatkosodan ajan koulutuskeskus 13:n käytössä.
Haapajärven suojeluskuntatalon rakentajia 1940.
Suojeluskunnat lakkautettiin Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta syksyllä 1944 jatkosodan päättymisen jälkeen Suojeluskuntajärjestöäkoskeva laki säädettiin 3 päivä marraskuuta 1944. Suojeluskuntajärjestön toiminta käskettiin välittömästi lopettaa. Uusi toimitalo Haapajärvellä joutui vuonna 1944 valtion omistukseen ja lopulta kunnantaloksi miljoonanmarkan kauppa hinnalla. Suojeluskunnan talo on Haapajärven kirjasto- ja kultuuritalona.
Maanpuolustuksen historiaa on nykyisin esillä Perinnehuone Suojalukossa, joka sijaitsee entisessä Haapajärven Suojeluskuntatalossa, jossa toimii nykyisin kirjasto- ja kulttuuritalo. Perinnehuone Suojalukkoon on arkistoitu ja kerätty maanpuolustuksen historiaan liittyvää kirjallisuutta, asiakirjoja, kuva-aineistoa ja esineistöä. Tutustuminen sopimuksen mukaan.
Pauli Kinnarinen
Haapajärven suojeluskuntatalon rakentajia 1940
Teksti Pauli Kinnarinen