Elämän valtasuonet eli yhdistystoimintaa Haapajärvellä - Lotta Svärd -järjestö

Suojeluskuntain ensimmäinen ylipäällikkö eversti Didrik von Essenin päiväkäskyä pidetään Lottajärjestön perustamisasiakirjana. Eversti von Essen ilmoitti 29.8.1919: "Naisillakin on Suomessa suojeluskuntavelvollisuutensa. Tämä voidaan parhaiten täyttää muodostamalla Lotta Svärd -yhdistyksiä." 

Lotta Svärd oli vuosina 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Valkoiset naiset toimivat Suomen sisällissodan aikana monissa huoltotehtävissä, kuten sairaanhoitajina, muonittajina ja vaatehuollossa. He osallistuivat myös kodinhoitoon ja yleiseen huoltoon, jota ylipäällikkö Mannerheim oli pyytänyt heiltä. Heidän tehtävänsä olivat kotirintamalla, sillä aseelliseen taisteluun heitä ei päästetty. 

Naiset toimivat sairaanhoitajina ja apusisarina kenttä- ja sotasairaaloissa. He vastasivat myös sotilaiden muonituksesta ja vaatehuollosta, mukaan lukien vaatteiden valmistaminen ja korjaaminen. Myös kodin ja konnun hoito kuuluivat lottien tehtäviin. Lotat hoitivat kotitalouksia ja yleistä huoltoa kotirintamalla. Muita tehtäviä olivat erilaiset tukitehtävät. 

Suojeluskuntalaisen lehti ilmestyi vuosina 1919-1925. Lehti otti valtakunnallisen järjestön muotoutumisvaiheessa heti 1920-luvun alussa varsin yksiselitteisen kannan lottien paikkaan ja tehtävään: "Lotta Svärd -yhdistykset ovat alkujaan perustetut suojeluskuntia eikä itseään varten ja sellaisina ne myös pysytettäköön. Niiden tulee olla kiinteässä yhteydessä ja yhteistyössä suojeluskuntien kanssa, silloin ne pystyvät suorittamaan sen työn, joka todellisille "Lotta Svärdeille" kuuluu." 

Valkoisten puolella naisten tehtävät olivat selvästi rajatumpia kuin punaisten puolella, jossa naiset osallistuivat aktiivisemmin myös taisteluihin. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Sotien aika 1939-1945 kosketti haapajärveläisiäkin kovalla kädellä.

Sotien aikana puolustusvoimien palveluksessa taisteli 1350 Haapajärven miestä. Lottajärjestön jäsenmäärä oli Haapajärvellä korkeimmillaan vuonna 1941. Jäseniä oli 339 ja lottalupauksen antoi 277 naista. Rintamalla naiset palvelivat lottakomennuksilla eri tehtävissä. Sodan syttymisestä johtunut alkujärkytys muuttui pian innokkaaksi vapaan huollon toiminnaksi. Naiset olivat saaneet koulutusta toimintaan katastrofitilanteissa ja osasivat panna toimeksi. Vuoden 1941 vuosikokouksessa eri jaostojen tehtävät määriteltiin yksityiskohtaisesti. Lotta Svärdin tehtävät oli ryhmitelty jaostoittain: lääkintäjaosto, muonitusjaosto, varusjaosto, toimisto- ja viestijaosto, keräys- ja kansliajaosto sekä kenttälotat. Jokainen lotta kuului vähintään yhteen jaostoon.

Haapajärvellä Suojeluskunnan Lotta Svärd -yhdistyksen perustava kokous pidettiin Nestori Saarenheimon talossa 10.3.1920. Puheenjohtajaksi valittiin rouva Elina Nyman. Järjestöllä oli toimivat osastot Haapajärven kirkolla, Oksavalla ja Parkkilassa. Sodan syttyessä oli jäseniä yhteensä 150. 

Haapajärven lottia 1920-luvulla.

Ensimmäisenä sotavuonna, kun tarvikkeita vielä oli, pitivät lotat eri kylillä ompeluseuroja, joissa valmistettiin rintamamiehille sukkia, lapasia, kypäränsuojia, polvisuojuksia, kaulureita ja muuta lämmintä. Paketteja lähetettiin "tuntemattomalle sotilaalle" rintamalle vuosittain satoja. Kovana pakkastalvena paketit, jotka sisälsivät vaatetavaran ohella myös korppuja ja muuta suuhunpantavaa, otettiin kiitollisina vastaan. 

Myös omaiset lähettivät rintamalle paketteja. Kun voin lähettäminen paketeissa kiellettiin, keksivät naiset leipoa paksuja ohrarieskoja, kovertaa niistä sisuksen pois ja täyttää voilla. Näitä paketteja lähetettiin postin ohella myös lomalla olevien mukana. Kotirintamalla leivottiin rintamalle myös leipää. Sitä leipoivat lotat kirkolla Rahkosen tuvassa, mutta myös muualla. Esimerkiksi Oksavan asemalle tuli heti sodan sytyttyä 10 000 kilon ruisjauholasti, jonka kauppias Antti Jaakonaho joutui jakamaan kylille leivottavaksi. Oksavalla ja Autiorannalla tehtiin silloin suuri määrä leipää, joka lähetettiin Ylivieskan keskusvarikolle. Talkoohenkeä löytyi, vaikka naisilla oli muutenkin yllin kyllin työtä. Lottaruokala Kultalyhty avattiin Haapajärven uudessa suojeluskuntatalossa keväällä 1940.

Haapajärven lotat tekivät työtä myös koulutuskeskus 13:n hyväksi. Paikalisyhdistyksen puheenjohtaja rouva Anna Dammer kertoo

"Ainoa pelkomme oli kesän alussa 1941, että työmme armeijan hyväksi jäisi niin vähäiseksi kuin talvisodan päivinä. Koulutuskeskus on auttanut meitä tämän "pelon" voittamisessa, ja niinpä ovatkin kaikki Lottamme saaneet työskennellä armeijan hyväksi. Noin 30–40 Lottaa on ollut komennettuna "sinne jonnekin", mutta kyllä meille kotiin jääneillekkin on löytynyt työtä yllin kyllin. Paikallisosastomme on jakaantunut neljään jaostoon: lääkintä-, kanslia-, ja keräys-, muonitus ja varusjaostoon. Iv-lotat pitivät koko kesän ajan huolta siitä, että poikia eivät ryssän koneet päässeet yllättämään. Työ tehtiin 100 %:sti. Muonituslottia on luonnollisesi tarvittu eniten. Heitä on nykyään pari kussakin yksikössä. Kesällä oli puolisensataakin Lottaa muonitustehtävissä. Perunoita haettiin myös Reisjärven puolelta ja Karjapohjolalta saatiin ostettua lihat sekä makkaratehtaalta makkarat. Rautatieasemalla oli vaatevarastoja ja muonavarasto sijaitsi Laurikkalan pappilan rakennuksissa."

"Haapajärven lotat ovat kesäkuun puolivälistä 1941 lähtien olleet erikoisella koetuksella, kun koulutuskeskus Jv. Koul.K.13 perustettiin paikkakunnalle. Tämän johdosta kasvoivat lottien tehtävät moninkertaiseksesi. Jo perustamisvaiheen aikana oli miesten muonitus suurelta osaltaan heidän huolenaan. Tehtävä oli useassa tapauksessa sangen vaikea varsinkin keittiökaluston puutteellisuuden vuoksi. Jokaisessa koulutuskeskuksen komppaniassa he ovat sittemmin häärineet aamuvarhaisesta iltamyöhään astioidensa ja höyryävien patojensa parissa, eikä kukaan varmaankaan ole voinut valittaa ettei heidän valmistamansa ruoka olisi maittanut. Juuri muonituksessa Haapajärven lotat ovat suorittaneet ehkä arvokkaimman työnsä koulutuskeskuksen hyväksi."

Erikoisen maininnan ansaitsevat vaatekorjaamon lotat, jotka haapajärveläisessä hämärässä ovat tehneet suurtyön paikkaillessaan poikien rikkinäisiä vaatteita käyttökuntoon. Myös pyykki ja leipomispuuhissa on koulutuskeskus tarvinnut Lottia. Varusjaosto on kokonaisuudessaan työskennellyt varuskorjaamossa. Lukuun ottamatta koulutuskeskuksen varusteiden korjausta on vielä ylimääräisellä ajalla tehty mm. 2000 jalkarättiä piirille. Työn laajuutta kuvaavat parhaiten seuraavat korjatut varusmäärät: 300 paria alushousuja, 300 aluspaitaa, 300 paria sukkia, 180 paria housuja ym. muuta. Emme myöskään ole unohtaneet omia poikiamme, jotka tällä hetkellä ovat rintamalla.

Olemme jokaiselle heistä valmistaneet joululahjapaketin. Lottienkomppanioihin järjestämät kanttiinit ovat olleet suosittuja, niissä pojat ovat saaneet miellyttävällä tavalla kulumaan osan vapaa-ajastaan ja päivärahoistaan. Vieläpä tärkeän "henkisen huollon" alalla ovat lotat toimineet. Lotat ovat ilahduttaneet meitä kaikkia järjestämällä juhlatilaisuuksia virkistykseksemme. Suurella menestyksellä "paperisotatoimiin" osallistuneita esikuntalottia ja valppaita iv-lottia ei sovi unohtaa. Heidän suoritetavakseen uskotut tehtävät ovat olleet raskaat ja monilukuiset. Jokainen meistä on ilokseen todennut kuinka tuloksellista heidän työnsä on ollut. 

Lotta Svärd-järjeston työ oli sotien kaudella korvaamatonta työtä. Lotat tekivät suurtyön pyyteettömästi. Lotta Svärd-järjestö lakkautettiin 23. marraskuuta 1944 välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti. 

Pauli Kinnarinen, kuva Haapajärvi-Seuran kotiseutuarkisto