Mies Haapajärveltä - Aaro Iivarin ajatuksia

Aaro Iivari Aukusti Heikkilä tunnettiin Haapajärveltä kotoisin olevana originellina Joensuun kaupungin kaupunginjohtajana, kyläpäällikkönä, jonka tempaukset ja seurallisuus olivat maankuuluja. Aaro Heikkilä syntyi 30 joulukuuta 1935 Haapajärvellä ja kuoli 5. päivä huhtikuuta 2007 Haapajärvellä. Aaro Heikkilä kirjoitti ylioppilaaksi Haapajärven yhteiskoulusta 1955. Heikkilä oli koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja sai vuonna 1963 varatuomarin arvon. Lakiopintojensa päätyttyä hän toimi kymmenkunta vuotta Elannon palveluksessa Helsingissä. Puoluekannaltaan Heikkilä oli sosialidemokraatti.

Aaro Heikkilä valittiin Joensuuhun kaupunginsihteeriksi sitten apulaiskaupunginjohtajaksi ja vuonna 1975 kaupunginjohtajaksi. Heikkilä toimi Joensuun kaupunginjohtajana vuodet 1975–1995. Omaperäinen Aaro Heikkilä tunnettiin "Kyläpäällikköjen Kyläpäällikkönä", harvinaislaatuisena, poikkeuksellisen monipuolisesti ja laajasti lukeneena ihmisenä, jonka tempaukset ja seurallisuus olivat maankuuluja. Heikkilä oli ihminen, joka tiesi paljon ja ihastutti sekä vihastutti. Hän joutui selvittämään joitakin virkatoimiaan käräjillä, minkä takia hän oli virasta pidätettynä hetken 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Eskon puumerkkimitalin hänelle myönsi Aleksis Kivi -seura vuonna 1986. Perusteluna mitalille oli muun muassa omaleimaisen vahva kyläpäällikkö. Mitalin saajan on omattava Nummisuutarin Eskolle kuuluvia luonteenpiirteitä: aitoa suomalaista sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä. Heikkilä jäi eläkkeelle 1995. Heikkilä muutti Joensuusta Helsinkiin ja sieltä takaisin kotiseudulle Haapajärvelle. Haapajärvellä hänet valittiin kaupunginvaltuustoon. Vuonna 1999 hänelle myönnettiin kaupunkineuvoksen arvo.

A. Heikkilän ajatteluun vaikutti voimakkaasti J. W. Snellmanin näkemys Suomesta: "Suomi ei voi saada väkivallalla mitään aikaan, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus." Kaupunginjohtajana hän korosti koko kautensa ajan koulutuksen tärkeyttä ja Joensuun asemaa koulutuskaupunkina. Ajattelu ja teot tuottivat tulosta: Heikkilän aikana Joensuu kasvoi 30 000 asukkaan kaupungista noin 50 000 asukkaan yliopistokaupungiksi. Hänen johdollaan harjoitettiin myös aktiivista elinkeinopolitiikkaa. Hän antoi kasvot mittavalle mainoskampanjalle ja elinkeinopolitiikalle, joilla Joensuuhun 1980-luvun lopussa houkuteltiin uusia yrittäjiä. Heikkilä totesi aikanaan, että kunta on koneisto, jota on johdettava joskus vastoin johdettavien tahtoakin. Omien sanojensa mukaan hän oli "jatkuvassa rettelössä" poliitikkojen kanssa.

Aaro Heikkilän näkemyksiä: "Meidän päätöksentekojärjestelmässämme on korporatiivisia piirteitä. Siinähän on hyvin voimakas valtionpäämies, erittäin voimakas valtioneuvosto, eduskunta ja etujärjestöt, jotka ovat itse asiassa valtioelimiä. Tällä hetkellä, ne ovat lainsäädännön tunnustamia ja käytännön tunnustamia. Missä on sanottu, että näin ei voisi olla? Eduskunnan suostumuksella tämä järjestelmä on luotu. Siltä osin kuin eduskunta ei ole sovelias elin ratkaisemaan joitakin kysymyksiä, ovat esimerkiksi työmarkkinajärjestöt. Meillä on siis tavallaan kaksi järjestelmää, jotka ovat sisäkkäin. Ovat puhtaasti poliittiset elimet: eduskunta, hallitus ja kunnissa valtuusto, hallitus ja lautakunnat sekä näiden ulkopuolella ammattijärjestöt ja muut etujärjestöt. Heikkilän mukaan kunnat voivat valita: joko aktiivisen tai passiivisen toimintatapa mallin. Eli aikaansaavan tai aikaansaamattoman organisaatio mallin."

Aaro Heikkilän ajatuksia yhteiskunnasta ja päätöksenteosta. "Meidän korporatisvimme ja konsensuksemme ovat kasvaneet luonnostaan, itsestään. meidän omalta pohjaltamme. Sen takia ne ovat niin eläviä ja toimivia. Kun niitä ei ole kukaan diktaattori eikä ideologi tehnyt tai säveltänyt omassa päässään, vaan ne ovat sanamukaisesti syntyneet, ei tehty. Käytäntö on kaiken totuuden kriteeri. Kun se toimii, niin kenellä on aatteellista tai teoreettista pohjaa sanoa, että tämä on mätä? Kunnissa valta on jaettu valtuuston, hallituksen ja virkamiesten kesken. Jako on osoittautunut toimivaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Kaikissa yhteisöissä on tämän tapainen rakennelma. Kaikkien maiden armeijoissa, kaikissa suurissa yhtiöissä, kaikissa valtioissa kaiken perusrakenne on tämänkaltainen. Kun kerran olemme havainneet, että näin sen pitää olla, niin se pitää hyväksyä ja omaksua. Sen hyviä ominaisuuksia pitäisi pystyä käyttämään hyväksi. Näyttää siltä, että konsultteja se elättää, kun tavattoman moni ei tätä yksinkertaisesti ymmärrä."

Aaro Heikkilän näkemyksiä politiikasta ja valistuksesta. "Nykyään onneksi puoluepolitiikkaan suhtaudutaan vähemmän taikauskoisesti kuin esimerkiksi minun nuoruudessani. Ihmisillä oli tavattoman jyrkät ja taikauskoiset asenteet. Tänä päivänä valistus on tehnyt jonkin verran tehtäväänsä. Puolueaatteet ja uskonnothan ovat ihmisen perusarvoja. Niissä useimmat ovat arkoja ja saavatkin olla, mutta se on otettava vain huomioon. Valistumista on kuitenkin tapahtunut. Meidän ei tule kieltää juuriamme maalaiskansana, eikä luoda vastakkain asetelmaa kaupunkilaisuuden ja maalla asumisen kesken päinvastoin."

"Elämä on elämistä varten" oli Aaro Iivari Heikkilän näkemys elämästä.

Teksti Pauli Kinnarinen
Kuva kirjasta: Kyläpäällikkö Aaro Heikkila, tekijä: Matti Meuronen